Keväällä alkaa vihertää

On taas tullut pidettyä hieman tahatonta blogitaukoa, kevään myötä allergiat ovat villiintyneet kunnolla ja kaikenlaista muuta häslinkiä on ollut ihan riittämiin niin että ei mukamas ole ollut aikaa päivittää blogiin mitään kuulumisia.

Pinkki neuletakki edistyy hiljalleen, alkuinnostuksen laannuttua havaitsin puolihuolimattomasti aloittaneeni kilpailevia projekteja parisen kappaletta. Villatakin takakappale on jo valmis, ja hihoja tikuttelen aina kerroksen silloin, toisen tällöin. Ehkä se sitten syksyn viileiden päivien koittaessa on jo valmis, en jaksa siitä turhaa stressiä kantaa.

Työpöytää aktiiviprojektina tällä hetkellä koristaa Zitronin Trekking Pro Natura-langasta (75%villaa, 25% bambua) valmistuvat  Baudelaire-sukat, ensimmäinen sukka on siinä vaiheessa että pitäisi kantapään kiilaa neuloa. Lankaa kun on vain tuo yksi kerä, niin ajattelin kärjestä aloitettavien sukkien olevan varmin valinta ja samalla pääsen käytännössä testailemaan synttärilahjaksi saamaani lankavaakaa (keittiövaa’aksikin sitä joissain piireissä kutsutaan).

Tässä vielä lyhyen blogauksen päätteeksi kuvajainen tämänhetkisestä sukantekeleestä (ja näköjään kuopuskin siellä sukan takana piileskelee):

Baudelaire-sukan alku

Advertisement

 

Mieleni minun tekevi…

… Mutta aivot ajattelevat sen verran, että yritän sinnitellä nyt tuon neuletakin takakappaleen kanssa enkä harhaudu muihin neuleisiin. Saa nähdä kuinka kauan onnistun olemaan uskollinen vain yhdelle työlle kerrallaan?

Tällä hetkellä enää 10cm jäljellä kunnes takakappaleessa ”tapahtuu jotain”, eli kainalokavennukset häämöttävät jo neulehorisontissa. Olen yrittänyt tsempata itseäni lupailemalla jotain ihanaa huivilankaa kunhan takki on valmis, ja samoin perustelemalla sinnikkäästi että takin ollessa kyseessä tuo takakappale on se suurin yksittäinen kappale…

Tänään pitäisi virittää vyyhdinpuut ja rautainen (oikeasti, äidin perintöä oleva kerimälaitteeni oikeasti on rautarungolla) ”keritin” ja pyöritellä muutamat vyyhdit kakuiksi. Kunhan vaan ensin keksisin jotain puuhaa tuolle ihanalle kaksvee-kuopukselleni, joka epäilemättä haluaisi osallistua kerimiseen… Ja se homma on jo nähty muutaman vyyhdin kanssa ja havaittu toimimattomaksi yhtälöksi.

No, tällä kertaa ei kuvia tipu, tuohon alapuolen postauksessa olevaan pinkkiin pitsiin voi kuvitella parisenkymmentä senttiä lisää sitä samaa mallikertaa jos niin haluaa. 😀

 

Tulppaaneja ja vaaleanpunaista

Jahas, olotila hivenen eilistä parempi, joten nyt vielä kun nuo lempikukkani ovat jokseenkin kuvauksellisia niin pitänee esitellä tämänhetkinen tilanne tuon neuletakin osalta:

Pinkkiä, niin pinkkiä

Pakko myöntää, että normaalisti tosiaan pukeudun mustaan, joten hieman totuttelua saattaa olla sitten kun tuo takki joskus valmistuu.. Mutta jos jotain on tullut vuosien varrella opittua, niin mikään muu kuin muutos ei ole pysyvää.

Pahoittelen kuvanlaatua (taas kerran) mutta jotenkin tuo kännykällä kuvaaminen tuntuu helpommalta kuin oikean kameran etsiminen ja piuhaviidakko kuvien siirtämiseen 😀 .

Neuletakki on saanut takakappaleeseen jo kolmannen mallikerran, ja ainakaan vielä en ole siihen kyllästynyt, joten hitaasti ja hiljalleen edetään. Onneksi on noita keskeneräisiä sukankutimia ja ihanan Ravelryläisen lahjoittama huiviohje odottamassa jos kyllästys pinkkiin iskee.

 

Parin päivän tautitauko

Jahas. Se viimepostauksen hartiajumi ennakoi vain alkavaa flunssaa ja tänäaamuna havaitsin sairastavani myös tätä toista sangen suosittua ”kulkutautia”. Eli nestepaastolla on menty tää päivä, eikä neulomuksiin ole juuri tullut vilkaistuakaan. Parisen mallikertaa on takana tuota edellisessä postauksessa mainittua neuletakkia, ja ainakin vielä olen sitä jatkamassa kunhan hieman tokenen.

Paremmalla vatsalla ja vähemmän vuotavalla nenällä ehkä jo viikonloppuna, toivonmukaan.

 

Pähkäilyä ja pohdintaa

(Onnistuin lahjakkaasti nukkumaan viimeyönä oikean olkapääni jumitukseen, katsotaan tuleeko tänään neulonnasta yhtään mitään)
Viime postauksessa vilautin tuoreita Vuorelman Veto-vyyhtejä, ja jäin tuossa neulekirjojani selatessani miettimään josko sittenkin pitkästä aikaa aloittaisin jotain hieman sukkaa suurempaa projektia.

Katherine Hepburn Cardigan on houkutellut jo pitkään, siitä saakka kun tuon Lace Style– kirjan hankin. Keltaisena se olisi juuri sopiva piristysruiske muutoin aika mustaan pukeutumiseeni.  Täytyisi vain tilata muutamahko vyyhti lisää lankaa… 😀  Mutta onneksi se ei ennenkään ole ollut mikään ongelma 🙂 .

Ja blogin nimelle uskollisena pysyen, pitänee kai esitellä taas yksi puolikas sukka. Aloitin Manos Silk Blendistä sukkaa, ajatuksena tehdä unelmanpehmeät polvisukat loikoiluun ja lueskeluun. Lanka kun ei ihan ehkä ”aktiivista” sukkakäyttöä kestä, mutta pehmeydellään lumosi minut täysin. Tältä näyttää tilanne tänä aamuna:

Nyt pitäisi miettiä minkälaista kantapäätä tuohon keksisi. Jotenkin jalkaani eivät istu ”short-row -heel” tyyppiset ratkaisut, joten kantalappu+kavennukset pitäisi laskeskella seuraavaksi.

Tai ehkä sittenkin alan tehdä mallitilkkua tuota neuletakkia varten… Ai mitenniin aloitan jatkuvasti uusia projekteja? 😀

EDIT: Päädyin sitten tilaamaan lisää lankaa ja aloitin tuon yllämainitun neuletakin vaaleanpunaisena… Keltaiset vyyhdit on sittenkin enemmän sukan oloisia..

 

Auringonpaisteen väristä villaa

Olipahan viikko, ja vaikka pitkää perjantaita vietetään, niin tämä päivä on kyllä mennyt liiankin nopeasti. Kiitos osittain siipalle, joka antoi minun nukkua puoli yhteentoista ja piti lapsoset hieman keskimääräistä hiljaisempina. Uni tuli kyllä tarpeeseen, eilinen kaksveen korvien putkitus kun stressasi tätä äitihahmoa oikein urakalla.

No, takaisin neuleaiheisiin. Lankaperheeseen on tullut viime päivinä lisäystä muutaman vyyhdin verran, joten tässäpä esittelyssä tuoreet tulokkaat:

sekä .

Eli tilasin vuorelman nettikaupasta pari vyyhtiä Vetoa kokeiluun, ja lanka vaikutti sen verran mukavalta ja edulliselta (5,50€ / 100g vyyhti) että laitoin saman tien noille parit tulemaan. Ettei sitten lopu lanka kesken jos vaikka innostun polvisukkia kutomaan. Tuli sieltä kaupasta muutakin, Ravelryssä joku vinkkasi että Addin pitsipuikkoja saa edullisesti, joten tottakai sisäinen sulovilen kuiskutti korvaan niitäkin tilaamaan. Tällä kertaa kotiutui 3,5mm 100cm pitkät puikot, mutta tuossa tänään tekemässäni Veto-tilauksessa mukana tulee myös koot 2½mm ja 3mm. Hinta kun noilla puikoilla on kyseisessä kaupassa 4,75€, niin ei voi kovin kalliiksi väittää.

Vielä pitäisi löytää se ”täydellinen” malli auringonkeltaisille pitsisukille, tuo langan paksuus vain aiheuttaa hieman ongelmia. Tietenkin voisin koittaa kutoa hieman ohuemmilla puikoilla kuin tuo suositus 3½mm, mutta tykkään sukistani pehmeinä ja hirvittää jos puikkokokoa kovasti ohennan että tuloksena on lähinnä peltikatetta muistuttavaa pintaa.

Pinkin ja keltaisen sävyisin tunnelmin toivottelen hyvää pääsiäisen jatkoa ja suunnistan asentamaan vyyhdinpuita ja kerimälaitetta paikoilleen :D.

(ai niin, laitoin taas päivän manikyyristä kuvaa tuonne kynsipuolelle…)