… Mutta aivot ajattelevat sen verran, että yritän sinnitellä nyt tuon neuletakin takakappaleen kanssa enkä harhaudu muihin neuleisiin. Saa nähdä kuinka kauan onnistun olemaan uskollinen vain yhdelle työlle kerrallaan?
Tällä hetkellä enää 10cm jäljellä kunnes takakappaleessa ”tapahtuu jotain”, eli kainalokavennukset häämöttävät jo neulehorisontissa. Olen yrittänyt tsempata itseäni lupailemalla jotain ihanaa huivilankaa kunhan takki on valmis, ja samoin perustelemalla sinnikkäästi että takin ollessa kyseessä tuo takakappale on se suurin yksittäinen kappale…
Tänään pitäisi virittää vyyhdinpuut ja rautainen (oikeasti, äidin perintöä oleva kerimälaitteeni oikeasti on rautarungolla) ”keritin” ja pyöritellä muutamat vyyhdit kakuiksi. Kunhan vaan ensin keksisin jotain puuhaa tuolle ihanalle kaksvee-kuopukselleni, joka epäilemättä haluaisi osallistua kerimiseen… Ja se homma on jo nähty muutaman vyyhdin kanssa ja havaittu toimimattomaksi yhtälöksi.
No, tällä kertaa ei kuvia tipu, tuohon alapuolen postauksessa olevaan pinkkiin pitsiin voi kuvitella parisenkymmentä senttiä lisää sitä samaa mallikertaa jos niin haluaa. 😀
Puolikkaiden sukkien talo 