Vauhtisukat ja niiden looginen loppuongelma

Viikonloppuna tuli juhlistettua lähipiirin häitä, ja niihin valmistautuminen kesti muutaman päivän ja lauantain jälkeen piti huilata hetki, mutta nyt näyttäisi kaikki taas olevan ihan normiuomissa (jos sitä pikkulapsiperheessä kyseistä tilaa ikinä edes on).

Viimeviikolla valmistui nopein sukkapari tähän mennessä, lähtötilanne oli 2 kerää Drops Delight-lankaa ja 2½mm sukkapuikkosetti. Kaksi päivää myöhemmin kerät olivat kuluneet loppuun ja puikotkin vielä ehjät, mutta jäljellä oli tämännäköinen tuotos:

Monkeythän ne siinä lepäilee

Nopeaa oli kutominen, kun tekeillä oli jo 7 pari Cookien suunnittelemia Monkey-sukkia. Koko suunnilleen 36, ovat menossa eräälle tutulle lahjaksi, mukava kutoa oman jalan kokoisia sukkia koska siten ainakin tietää että koko tulee olemaan suurin piirtein oikean lainen.  Jalat on kalmankalpeat, ja pahasti epäilen ettei niihin tänä(kään) kesänä tule muuta väriä tarttumaan. Korkeintaan punaisiksi muuttuvat, jos nyt jonain päivänä vielä aurinko alkaa paistamaan.

Tietenkin kieroutuneella logiikallani päättelin, että koska tavallaan valmistuneita tekeleitä on kuitenkin 2 kappaletta, niin se oikeuttaa aloittamaan kaksi uutta sukkaparia… Jossain vaiheessa luultavasti vielä tulen tätä loogista päättelyä katumaan, mutta minkäs teen. Eli nyt puikoille pääsi Firestarter (ravelrylinkki) -sukat Socks that Rock-langasta sävyssä 24carat.

Koska en osaa istua autossa apukuskin penkillä ilman puuhastelua, tarvitsin jotain neulottavaa parin tunnin ajomatkalle hääpaikalle. Arvonnassa tällä kertaa voitti Francie– sukkapari ja jottei tarvitsisi ajomatkalla kaivella tipahtaneita sukkapuikkoja penkin alta, tällä kertaa toteutusvaihtoehtona magicloop 2½mm pyöröllä.

Franciet

Puuhaa siis riittää tällekin viikolle, joten kai sitä pitäisi kirjoittamisen sijaan aloittaa kutominen ja kuunnella hyvää musiikkia. Ehkä siihen vielä kuppi kahvia ja rentoutusta. 😀

Advertisement

 

Mistä näitä lankoja oikein tulee?

Tai ehkä paremmin muotoiltu kysymys olisi, että mihin aion ne kaikki käyttää?

Eilen postilaatikosta löytyi taas pari vyyhtiä, jotka Paypal-tilini oli näköjään tilannut heikkona hetkenään (itse en mitään osallisuutta tähän halua myöntää, I’m deep in denial). Valtameren takaa kotiutui Socks that Rock-lankaa ohuempana lightweight-versiona, ja keltaisen sävyisestä langasta kasvaa isona Firestarter-sukat (ravelrylinkki) ,

Socks That Rock Lightweight sävyssä 24 carat (semisolid)

ja tuosta toisesta vyyhdistä suunnitelmissa on tehdä Skew-sukat (jos saan aivoni nyrjäytettyä oikealle taajuudelle ohjeen ymmärtämiseksi).

Socks That Rock Lightweight sävyssä Farmhouse

Mutta kuten TV-shopin mainoksissa opetettiin, niin ei siinä vielä kaikki… Tapion kaupassa oli Dropsin alennus käynnissä ja sattui jotenkin ostoskoriin päätymään 8 kerää Delight-nimistä liukuvärjättyä lankaa, neljässä eri sävyssä. Pinkinsävyisistä tulee Paraphernalia-sukat, mutta muille ei vielä ole muita suunnitelmia kuin veljenpojalle tehtävät tumput.

Drops Delight-nelikko

Toisaalta nyt kun sitä miettii, niin voisi niitä tuhoisampiakin addiktioita ihmisellä olla. Ainakaan en vielä ole hurahtanut Wollmeiseen…. 🙂

 

Stop the press!

Tässä blogissa näköjään sittenkin valmistuu myös jotain, en yrityksistäni huolimatta kykene keräilemään vain puolikkaita ja ”jotain sinne päin” olevia projekteja. 😀

Viikonloppu oli tehokas, perjantaina valmistui varsinainen pikaneule eli Ishbel (tai ainakin jotain siihen suuntaan viittaavaa). Lankaa oli vain 100g aiemmin esiteltyä Fyberspatesin silkki/merinosekoitetta, joten jouduin hieman muokkaamaan tuota alunperin isommalla mallilla neulomaani huivia. Ihan kelpo siitä sittenkin tuli, mukava väriläikkä hartioita lämmittämään tulevan viikonlopun hääjuhliin.

Ishbel kun väriensä puolesta oli varsinainen linssilude, niin tässäpä sitten tulokset neitosen (se on vielä niin tuoreena puikoilta päässyt, ettei sitä oikein voi muullakaan nimellä kutsua) valokuvaustuokiosta.

Ishbel venyttelee piikkimatossa (kai nuppineulat sellaiseksi lasketaan?)

Hieman jouduin muokkaamaan tuota mallia, neuloin sileää osuutta isoimman kaavion mukaan, mutta pitsineuleesta jäi kaksi viimeistä osiota kokonaan pois, koska lanka ei vain olisi riittänyt. Tuli siitä kuitenkin ihan kunnollisen kokoinen hartianlämmike, leveyttä reilun 150cm ja keskilinjasta korkeutta melkein 80cm.

Eikä tuo reunakaan nyt ihan niin keskenjääneeltä vaikuta, ainakaan omaan silmääni, joten pingotus tekee usein pieniä ihmeitä näille pitsimalleille.

Laitetaan tähän nyt vielä kuva neitosesta nautiskelemassa auringonpaisteesta takapihalla, viikonloppu kun helli säiden puolesta (ja minä niistän ja pärskin, sekä näytän itkeneeltä koska takapihalla kukkii niin pajut kuin koivutkin).

Auringonottoa pitsihuivin tapaan.

Mutta ei tuo huivi jäänyt ainoaksi valmistuneeksi tuotokseksi, eilisillan tikutin yksinäiselle Baudelairelle paria puikot viuhuen, ja hieman ennen kymmentä illalla sain vihdoin pääteltyä langanpätkät ja huokaistua helpotuksesta. Kunnes sitten sovitin sukkia ja havaitsin että kantapää lörpättää hieman liikaa omaan makuuni. No, saa nähdä pidänkö ne itse vai löydänkö kenties niille paremman ja sopivamman kokoisen jalan kodikseen. Sukkien mallineuleesta tykkäsin kovasti, ja tuo kärjestä aloittaminen jotenkin tuntuu sopivan paremmin, mutta jalkaani (erittäin kapea, mutta silti korkea jalkaholvi) tekee kantapään mallin löytämisen hankalaksi. Perinteinen ”short row” kun kiristää ihan liikaa jalkapöydän päältä… Tarvinnee tutkia asiaa tarkemmin. Noh, jaarittelut sikseen ja kuvia esille :D.

Baudet halailee toisiaan

Väristä tykkäsin kovasti, ja luulisin että tuo lanka (Vuorelman Veto, 85%villaa, 25%nylonia) kestää käytössäkin, se tosin jää nähtäväksi.

Sukat parina

Nyt sitten pitäisi miettiä mitä seuraavaksi puikoille laittaisi. Tällä viikolla pitäisi kotiutua pari vyyhtiä Socks that Rock Lightweight-lankaa, toisesta vyyhdistä on suunnitteilla Skew-sukat mutta toiselle vyyhdille en vielä ole tehnyt ennakkosuunnitelmia. Ja onhan tuossa vielä odottelemassa tuo edellisessä postauksessa esitelty Fyberspatesin sukkalankakin jo kerittynä… Taidan siirtyä Ravelryyn selailemaan malleja.

 

Lankavarasto lisääntyy

Kiirettä on pitänyt viime aikoina, sen siitä saa kun lähipiirissä on häitä tulossa ja niihin pitäisi jaksaa sekä shopata pukineita että neuloa asusteita samalla sompaillen 5vuotiaan esikoisen kaverisynttäreille lahjoja ja ja ja …

Onneksi kuitenkin aina hetkittäin löytyy postilaatikosta iloisia yllätyksiä lankapakettien muodossa. Tällä viikolla suurimman ilahduksen aiheutti Fyberspatesilta tullut paketti, jossa oli vyyhti sukkalankaa sekä Scrumptious-nimistä silkki/merino-sekoitetta.

Fyberspatesin kaksikko

Sukkalanka (sävyn nimi on Summerfruit salad)  makoilee vielä vyyhtinä, mutta pakkohan mun oli tuo alempi Scrumptious 45%silkki/55%merino (sävynä kuvaava Nom nom nom) ihanuus heti keriä ja alkaa tikuttaa siitä Ihanan Ravelryläisen minulle lahjoittamaa Ishbel-huivia. (siis lahjaksi sain huivin ohjeen, neulominen pitää suorittaa itse 🙂 )

Ishbelin alku

Ja ehkä saatoin tilata kyseistä namilankaa 2 vyyhtiä lisää…. 😀

Yritin kuitenkin olla tasapuolinen projektieni kanssa, ja keltaiset baudelairet Vuorelman Veto-langasta ovat päässeet jo yli puolen välin, eli toinen sukka on jo valmis ja toinen odottaa kantapäätä itselleen.

Vaaleanpunainen neuletakki odottelee kiltisti vuoroaan neulekassissa, palaan siihen sitten taas kunhan tämä sukka- ja huivi-innostus hieman laantuu..

Saatoin tosin aloittaa Kahelivaihto 2:ssa saamastani langasta vielä yhdet uudet sukat, jotta pysyy tämä Puolikkaiden sukkien tasapaino kunnossa. Lankana Socks That Rock-Lightweight sävyssä Rare Gem (tarkemmin en sävyä tiedä, ilmeisesti jotain spesiaalierää…) mutta tässäpä vielä postauksen päätteeksi kuva sukan tämänhetkisestä olomuodosta.

sukka rokkaa

Palaan taas blogin pariin kunhan jotain mahdollisesti jopa valmistuu :D.

(lisäsin yläreunan kynsisivulle taas kuvan tuoreimmasta manikyyristä)

 

Luulin että minulla on pienet jalat…

… Mutta näemmä nuo vihreästä Trekkingin Pro Naturasta tekemäni Baudelairet eivät oikein tunnu hyviltä jalassa. Syynä se, että nilkan ja kantapään välinen kohta (onko sille oikeasti jotain järkevää nimeä? ) on aivan liian tiukka. Sukkaa saa kiskoa jalkaan hampaat irvessä, ja sitten kun se päälle saa, niin nilkkaa ei juuri tee mieli liikuttaa jotta verenkierto säilyisi edes kohtalaisena. Joten, ihan kivaa ajankulua noiden kutominen oli, mutta saattavat tehdä matkan sammakkolammelle eli purkuun menee. Eipä se sikäli haittaa, että tuon langan sekä neulontatuntuma että miellyttävyys ihoa vasten eivät olleet oikein makuuni, tykkään enemmän sellaisista joustavista ja pehmeistä langoista + sukista.

"hieman liian tiukka sukka"

vaikka kaunis malli onkin, niin lanka oli täysin väärä

Malli kuitenkin miellytti sen verran, että pistin eilen puikoille keltaisesta Vuorelman Veto-langasta vastaavan mallin, ja ajattelin muokata siitä itselleni polvisukat.Tuossa kun on sopivasti palmikon molemmin puolin mahdollisuus tehdä lisäyksiä pohkeita varten, joten saa nähdä miten käy..

Uusi yritys ja pehmeämpi lanka.