Jos se kimaltaa…

… niin se täytyy pujottaa koruvaijeriin. 😀

Viime aikoina puikoilla on ollut Haruni yksinkertaisesta merinosilkistä (juu, en opi ihan kerrasta, että ohut lanka saattaa viedä hermot melko helposti) mutta koska lanka on mustaa niin en jaksanut ottaa siitä kuvaa. Jokainen pitsiä neulonut tietää kuitenkin, miltä musta reikähässäkkä näyttää ennen pingotusta.

Palatakseni otsikkoon, koruvaijeri on ollut kovassa käytössä täällä lähipäivinä. Ensinnä puuhastelin arvontapalkinnoksi nimimerkki Nöppöselle oheisen silmukkamerkkisetin (sori, jos pilasin yllätyksesi, olettaisin kuitenkin että ovat tulleet viimeistään tänään postilaatikkoosi):

Helmiä ja pieniä kristalleja, arvontapalkinto Nöppöselle

Sain myös toista kautta tilauksen kahdesta setistä, toinen piti suunnitella ”talvi”-ihmiselle, ja hieman päätäni raavittuani päädyin seuraavanlaiseen yhdistelmään:

Tilaustyö talven sävyisenä

Jäänsinisiä lasihelmiä, taivaansinisiä kristalleja ja kerrosmerkissä perhonen muistuttamassa siitä että talven selkä taittuu kuitenkin aina, ja kevät koittaa.

Toisen tilaustyön yleistoiveena oli jotain pirteää ja kesäistä, joten kukkasia ja auringonsäteitä oli suunnitelmana:

Kesäisempi tilaustyö

Ruohonvihreitä lasihelmiä, vaaleanvihreät kristallit ja metalliset kukkaset. Piristyksenä keltaiset lasihelmet.

Tänään heräsin jostain syystä jo ennen neljää aamuyöllä, ja koska en jaksanut turhaan pyöriä sängyssä, niin näpertelin sitten vielä tällaisen lilan sävyisen perhossetin:

Kesäisen aamuyön puuhastelua

Roosan sävyisiä kristalleja, siniseen taittuvia violetihkoja (onkohan tuo sana laisinkaan?) lasihelmiä ja metallisia perhosia. Kerrosmerkissä vielä pieniä helmiäispintaisia pyöreitä helmiä. Tälle tosiaan ei vielä kotia ole, laitan sen sivuun jos jossain vaiheessa taas kyselyitä tulee.

Päivitin nuo samat kuvat myös silmukkamerkkien omalle sivulle, löytyy tuolta yläpalkista.

Tälläistä tällä kertaa puolikkaiden sukkien talossa. Sukkapareja on edelleen kesken ainakin kolme, mutta jostain syystä inspiraatiota niiden viimeistelyyn ei oikein löydy. Liekö sitten kuuluisa ”toisen sukan syndrooma” iskenyt vai mikä vaivaa? Sukkienkin aika tulee, kai se on niin että kesällä kuuluukin mennä hieman tuulen mukana, tehdä sitä mikä mieleen juolahtaa..

Advertisement

 

Soputeltan luomisprosessi. Tai sen lopputulema oikeammin.

Huoh. Viime sunnuntaina aloitin projektin, jonka en olisi uskonut vievän halun neuloa yhtäkään silmukkaa enää ikinä, mutta niin vain kävi. Enemmittä puheitta, tässä on tämän tytön Hanuri (kahelikielellä siis), oikeastihan mallin nimi on Haruni ja se löytyy ravelryn ilmaisohjeista.

Haruni lepää leikkimatolla piikkien kera

Noista verkonpainoista voikin sitten hieman päätellä, mitä täällä on opiskeltu menneinä aikoina (tai lähinnä kai jätetty opiskelematta..) Kokoa huivilla ihan sopivasti, jos tavoitteena puolijoukkueteltta, siipien kärkiväli reilut pari metriä suoran yläreunan yli mitattuna ja keskikorkeuskin jonnekin lähemmäs polvitaivetta tälläisellä 159cm ihmisellä. Eli ihan riittävä tai jotain.

Paljoa en pysty kirjoittamaan, oikea käsi otti pahasti itseensä eilisestä virkkauspäättelysessiosta kun tuota lopettelin, joten laitetaan nyt vielä sitten kuvia loppupostauksen täytteeksi.

Kärkilehdykät

Ja koska edelliseen arvonnantapaiseen postaukseeni osallistui vain yksi kommentti, niin silmukkamerkit lähtevät jossain vaihetta ensiviikkoa Nöppösen suuntaan. Kiitos kehuista, lämmittivät kovasti.

Pitsihuivin ns. sivuprofiilia

Lopuksi vielä pakollinen ”Haruni valtaa parisängyn”-otos:

Oisihan kai sitä hieman pienempikin riittänyt.. Mikä kohtuus? mitä se tarkoittaa??

 

Silmukkamerkkejä, yksikätinen hanska ja jonkinlainen arvonta

Pari päivää on mennyt näperrellessä silmukkamerkkejä, mukavaa vaihtelua neulomiselle ja soittelulle. Tosin, on täällä valmistunut yksi kappale hansikkaita mutta harmikseni menin ja laitoin ohjelappusen sen verran hyvään talteen että hanskan pari saa odottaa itseään hieman, jotta saan pengottua neulelaatikkoni läpikotaisin.. Yleensä kun neulon jotain mutu-tuntumalla, kirjoitan muistiinpanoja, mutta normaalisti laitan tuon muistilapun ”hyvään talteen” ja näin siinä sitten käy että kun sitä tarvitsisi niin sitä ei löydy vaikka mitä tekisi. Joten nyt harhautan itseäni postaamalla kuvajaisia tuoreista merkeistä.

Kukkakoristeisia silmukkamerkkejä

Sinisillä kristalleilla olevia silmukkamerkkejä, lahjaksi isosiskolleni.

Ajattelin nyt 1000 kävijämäärän ylityttyä pistää pienen arvonnan pystyyn, ja palkintona (yllätys yllätys) 2 settiä silmukkamerkkejä. Voittajat saavat valita haluavatko kristallikoristeisen vai kukkakoristeisen setin, kummassakin on 4kpl lenkkimallisia silmukkamerkkejä ja 1 tuollainen kerrosmerkki. Väritoiveitakin saa esittää, nuo lasihelmien ja kristallien värit ovat aika hyvin esillä noissa aiemmissa postauksissa. Joten kommenttia tähän postaukseen ja jonkinlainen yhteystieto niin ilmoittelen perjantaina sitten tuloksen. Tietenkin, jos joku ei-neuloja haluaa osallistua, niin voin kyllä tehdä valinnaiseksi palkinnoksi noita lukollisia merkkejä 3kpl, käyvät hyvin esim. vetoketjujen koristeiksi 😀 .

Ja vielä lopuksi pari kuvajaista tuosta yksikätisestä hanskasta ja sen peukalokiilasta (systeri, tuosta näet sen levennystyylin mitä yritin puhelimessa selittää 🙂 )

Peukalokiilan levennykset

Nakkisormet rivissä

 

Viikon luontoääni.. eiku?

Hmm. Näemmä blogi on taas jäänyt neulonnan alle aika pahasti. Kuluneen viikon aikana on syntynyt sukkapari Fyberspatesin sukkalangasta, tosin en ole ihan varma pääseekö kaunis malli esiin parhaiten näinkin monivärisessä langassa?

Francie-sukka Fyberspatesin 100% merinolangasta

Tykkäsin kovasti noiden Francie– sukkien neulomisesta, varsinkin kantapään kiilakavennukset ja kärkimuotoilut miellyttivät silmää. Tosin sukista menee luultavasti kärjet uusiksi, mallin mukaan tehtynä minijalkani (koko 35/36) on hieman lyhyt tuohon malliin. Täytyy miettiä kuinka saisin muokattua tuota kärkeä sopivammaksi. Mutta joka tapauksessa jalkapohjan puolelta katsottuna varsin mielenkiintoinen muotoilu.

Francie pohjalta päin katsottuna

Tuossa kuvassa näkyykin jo alkanut purkuprosessi, varmasti tulen tätä mallia kutomaan useamman parin sillä huolimatta siitä että pohjan tapahtumiin joutuu neuloessa kiinnittämään huomiota, niin on tämä malli kuitenkin vallan mainiota telkkarineulontaa.

Muutakin on kuluneen viikon aikana tapahtunut, eilen aloitin elämäni ensimmäisten sormikkaiden tikuttamisen, kaupasta ostetut sormikkaat kun yleensä ovat väistämättä liian isoja. Olenkin päätynyt hoitamaan nuo ostokset lastenosastoilta mutta jotenkin tälläisenä yli kolmikymppisenä huvittaa käyttää hansikkaita joiden kokolapussa lukee koko ”4-6v” tai ”6-8v”… Pieni mikä pieni.

sormikasyritelmä, lankana Fyberspatesin Scrumptious

Noiden sormikkaiden lankaan ihastuin jo Ishbeliä kutoessani, ja kun tuota silkki/merino-sekoitetta löytyi pari vyyhtiä kaapista niin toivon että ne muotoutuvat tässä kesällä sormikkaiksi ja myssyksi jonne saa talvella pitkät hiuksetkin piiloon. Myssyn ohje täytyy vielä kaivaa jostain Ravelryn uumenista, minulla kun on tavoitteena kasvattaa todella pitkät hiukset niin pipon sisälle pitää talvella mahtua kohtalaisen suuri nuttura.

Näpertelyvimmaa olen lääkinnyt puuhastelemalla silmukkamerkkejä, ja ajattelinkin että voisin tehdä niitä vaikka muillekin neulojille, joten jos joku lukija tykästyy noiden merkkien malleihin niin ilmoitelkaa.

sateenkaarta ja pikkukristalleja

Tuo taustalla oleva ruutupaperi (7mm*7mm) on aika hyvä mittanauha noiden kokoa arvioidessa, teen pääasiassa tuollaisia sukan neulontaan soveltuvia merkkejä. Luultavasti noista menee vielä 5mm puikko kohtalaisen hyvin läpi, en tosin ole sen kokoisilla testannut kun mieluiten käytän alle 3,5mm puikkoja.

lasihelmien väriskaalaa

Nyt suunnistan kohti aamukahvia, ja sitten pitäisi pakata lapset autoon ja lähteä hakemaan Ikeasta lankalaatikoita. Seuraavan kerran luultavasti päivitän blogia jossain vaiheessa ensi viikkoa, kunhan taas saisin jotain neuleita valmiiksi.

 

Jotain ihan muuta.

Hurahdus tapahtui hetkessä, se alkoi siitä pienestä harha-askeleesta Ideaparkissa kun erehdyin jalkani laittamaan Sinellin suuntaan. Hetken kuvittelin vain katselevani erilaisia korutarvikkeita, mutta puolisen tuntia myöhemmin huomasin astuvani kaupasta ulos koruvaijerien, erilaisten kristallihelmien ja muun tilpehöörin täyttämän pussukan kera, ja muutaman lankavyyhdin verran köyhtyneenä.

(Siitä taitaa tietää että on pahasti neulekoukussa, kun alkaa euromäärien sijaan miettimään asioita lankavyyhteinä. Eli pienet ostokset on n. normaalikerä=5-6€, isommat sitten ihanempien silkkisekoitevyyhtien hintaluokkaa 15€.)

Rautakaupasta piti vielä hakea sivuleikkurit ja muuta näperrysvälinettä ja parin harjoituskappaleen jälkeen silmukkamerkit alkoivat löytää muotonsa.

Ensimmäiset itsetehdyt silmukkamerkit

Ensimmäisen näpertelyillan tuloksena syntyi tuollainen neljän silmukkamerkin setti mikä kuvassa näkyy. Ihan perus koruvaijeriin pujotettuja lasihelmiä ja painona tuollaiset isommat metallihelmet.

Tuo setti roikkuu 2½mm sukkapuikossa, ja koeajoreissulla perussukan neulonnassa toimi ihan hyvin. Laitoin nuo merkit menemään isosiskolle aiemmin blogissa näkyneiden keltaisten Baudelaire-sukkien mukana, siskokin kun on ahkera neuloja.

Kuva voisi olla parempikin, mutta otin nuo illalla joskus kympin aikaan, joten oli pakko käyttää salamaa.

Aiemmin olen käyttänyt pyörönä tehtävissä töissä kerroksen vaihtumiskohdassa hakaneulaa merkkinä, ja kaipasin siihen jotain kauniimpaa tilalle. Kuitenkin kun kerrosmerkkiä olisi kätevä saada siirrettyä, niin ajattelin kokeilla jos saisin isosta korulukosta tehtyä jotain samantyylistä. Tunnin näpertelyn jälkeen aloin olla tyytyväinen lopputulokseen ja tein sitten samalla vauhdilla vielä muutaman ylläolevan tyylisen silmukkamerkinkin.

Kristallikoristeisia kerrosmerkkejä ja kaksi silmukkamerkkiä

Kerrosmerkit toimivat vallan mainiosti, ja noissa silmukkamerkeissäkin on juuri sopivan mittainen lenkki tuollaiseen 2½mm sukkapuikkoon. Taisi käydä niin, että taas kerran hurahdin johonkin oikein urakalla 😀 .

Neuleet saattavat muutenkin jäädä lähiviikkoina hieman paitsioon, sillä perjantaina tänne kotiutui pitkän haaveilun jälkeen Rolandin FP-7 digipiano joka myös vie hieman aikaani. Vaikka takana on melkein 10 vuotta soittamatonta aikaa, niin viikonlopun kuluessa huomasin, että ei se nuoruudessa opeteltu taito ole minnekkään kadonnut. Soittaminen on samalla tavalla rentouttavaa kuin neulominen, mallikaaviot ovat vain hieman erilaiset 🙂 . Onneksi nuo pitsineuleet ja palmikkosukat ovat tässä soittotaukovuosien aikana pitäneet sorminäppäryyttä yllä.

Laitoin tuonne ylävalikon kynsikategoriaan myös kuvan tämänpäiväisestä lakkauksesta, kynnet lyhenivät pianon tultua likimiten olemattomiksi, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Pitkien kynsien kanssa kun soittaminen on likimiten mahdotonta..