Soputeltan luomisprosessi. Tai sen lopputulema oikeammin.

Huoh. Viime sunnuntaina aloitin projektin, jonka en olisi uskonut vievän halun neuloa yhtäkään silmukkaa enää ikinä, mutta niin vain kävi. Enemmittä puheitta, tässä on tämän tytön Hanuri (kahelikielellä siis), oikeastihan mallin nimi on Haruni ja se löytyy ravelryn ilmaisohjeista.

Haruni lepää leikkimatolla piikkien kera

Noista verkonpainoista voikin sitten hieman päätellä, mitä täällä on opiskeltu menneinä aikoina (tai lähinnä kai jätetty opiskelematta..) Kokoa huivilla ihan sopivasti, jos tavoitteena puolijoukkueteltta, siipien kärkiväli reilut pari metriä suoran yläreunan yli mitattuna ja keskikorkeuskin jonnekin lähemmäs polvitaivetta tälläisellä 159cm ihmisellä. Eli ihan riittävä tai jotain.

Paljoa en pysty kirjoittamaan, oikea käsi otti pahasti itseensä eilisestä virkkauspäättelysessiosta kun tuota lopettelin, joten laitetaan nyt vielä sitten kuvia loppupostauksen täytteeksi.

Kärkilehdykät

Ja koska edelliseen arvonnantapaiseen postaukseeni osallistui vain yksi kommentti, niin silmukkamerkit lähtevät jossain vaihetta ensiviikkoa Nöppösen suuntaan. Kiitos kehuista, lämmittivät kovasti.

Pitsihuivin ns. sivuprofiilia

Lopuksi vielä pakollinen ”Haruni valtaa parisängyn”-otos:

Oisihan kai sitä hieman pienempikin riittänyt.. Mikä kohtuus? mitä se tarkoittaa??