Matkalaisnaista ja rinkulamerkkejä

Niskat ihan jumissa, sen siitä saa kun keskittyy liian kanssa noiden silmukkamerkkien näpräämiseen eikä muista venytellä riittävän usein. Viikonloppu on mennyt puuhastellessa sekä vaaleanpunaista huivintekelettä, että erilaisia silmukkamerkkejä niin roikkuvina kuin rengasmallisinakin.

Tällä hetkellä puikoilla ”aktiivikäytössä” majailee Travelling Woman-huivi (ravelrylinkki) vaaleanpunaisesta Fyberspatesin Unicorn-langasta. Lanka koostuu laamasta, kashmirista ja silkistä, ja suorastaan liukuu puikoilla. Ehkä juurikin langan hyvän neuloutuvuuden vuoksi vauhtisokeus on useampaan otteeseen yllättänyt tuon simppelin huivimallin kanssa, ja toistuvasti huomaan että puikoilla on joko paria vaille tai paria yli tarvittava määrä silmukoita. Joten peruuttelua on tullut harrastettua urakalla. Hämmentävää, että mitä vaikeampi ja monimutkaisempi pitsimalli, sitä helpompi mun on sitä neuloa, mutta sitten tuollainen yksinkertainen huivi saa välillä täysin raivon partaalle. Onneksi kuitenkin lanka on sen verran ihanaa että jaksan sinnitellä. 😀 Kai mun vaan pitää pitäytyä noissa enemmän tarkkaavaisuutta vaativissa malleissa tulevaisuudessa.

Kamera taittaa tuon langan jostain syystä todella paljon kellertävämmäksi kuin se onkaan, oikeastaan sävy on hyvin lähellä mansikkapirtelöä.

Silmukkamerkkejä on ilmaantunut useampi kasa tämän päivän aikana, tässäpä kuvat eri väreistä mitä tällä hetkellä on valmiina:

Rinkulamerkit ovat halkaisijaltaan n. 1cm ja renkaan paksuus suunnilleen reilun 1mm. Materiaalina kuparivaijeri, joka on pinnoitettu mustaksi. Siniset, vihreät ja keltaiset helmet ovat lasia, pinkit muovia. Nämä merkit mahtuvat puikkokokoon 6,5mm asti ainakin (suurempia en omista, joten hankala testata).
Laitan noista rinkuloista isommat kuvat tuonne silmukkamerkki-sivun puolelle, niin ei tule ihan niin täyteen tupattua tätä postausta.

Taidan tältä päivältä lopetella ”työt” ja suunnistan sohvanpohjalle leffan pariin.

Advertisement

 

Ei täällä neulottu ole, mutta..

Nyt se sitten iski, neuleBLÄÄH.
Töitä ois kesken vaikka kuinka monta, tarpeellisiakin vielä, mutta kun ei huvita niin ei voi mitään.
Lankaa sitten onkin tullut hankittua, jos se mukamas auttaisi innostuksen takaisinsaamisessa. Ja sain materiaaleja uusiin silmukkamerkkeihin, joten aika taitaakin mennä kirjaimellisesti rautalangan vääntämisessä sitten lähipäivät.

Tuossa yllä mustia, n. sentin halkaisijaltaan olevia silmukkamerkkejä joissa metallinen helmi koristeena. Aika kivoja, tulevat kyllä käyttöön (ja näitäkin saa tilailla 😀 )

Tein myös kullanvärisiä silmukkamerkkejä jo setin, joka lähti siskolle, mutta alapuolella yksi yksinäinen odottaa että saisi lisää kaltaisiaan:

Kerrosmerkkeihinkin tulee uusia tyylejä, kunhan hieman vielä jatkan näpräilyä, jotain tämäntyyppistä on luvassa:

Niin, ja sitä lankaa..

Joten onhan tuossa puuhaa hetkeksi. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää, nyt taidan näperrellä lisää noita rinkulahommeleita.

(en tykkää uudesta Flickeristä kun en osaa laittaa kuviin kuvatekstejä.. ja nuo pienet katkoviivat ärsyttävät 😦 )

 

Tekee se jotain valmiiksikin.

Ohohups, menipäs viimepostauksen jälkeen kulunut puolitoista viikkoa vikkelästi. Mies vietti kesälomaa joten aika kului ihan muissa puuhissa kuin blogin miettimisessä. Onneksi kuitenkin pitkästä aikaa tällä kertaa on jopa jotain valmistunuttakin todisteeksi siitä, ettei täällä ihan olla vain laiskoteltu.

Puikoilla on edelleen muutama pitsihuivi, ja sain vaihtopaketin myötä myös lahjaksi uuden huiviohjeen, joka tietenkin piti samantien laittaa puikoille. Siitä tosin muutama sananen lisää myöhemmin. Kun pitemmän aikaa on näperrellyt noiden ohuiden pitsilankojen parissa, niin kaipasin puikoille jotain hieman ”jykevämpää” ja nopeammin neuloutuvaa, joten päädyin taas kerran turvautumaan sukkalankavyyhtiin ja 2½mm puikkoihin. Hih, kai meillä kaikilla on omat käsityksemme ns. isoista puikoista ja paksusta langasta.

Malliksi valikoitui tuttu ja turvallinen Cookie A:n Monkey, joita olenkin neulonut jo useita pareja. Langaksi päätyi Socks that Rock sävyssä Farmhouse, ja hämmentävää kyllä, tällä kertaa lanka käyttäytyi harvinaisen kiltisti eikä ryhtynyt lätäköitymään missään vaiheessa. Vain miellyttäviä, symmetrisiä raitoja kautta koko sukan. Varsinaista väriterapiaa, juurikin sellainen piristys mitä kaipasin.

Ja vielä lähikuva siitä kuinka ihanan kiiltävää tuo lanka on, vaikka onkin ihan 100% merinoa:

Vihreä pitsihuivi on edelleen puikoilla, tosin keskiosa on jo neulottu ja aloitin viikonlopun aikana neulomaan siihen reunapitsiä. Selailin pitkään eri neulekirjoja ns. täydellisen reunapitsin etsintäpuuhissa, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä käytettävänä ennenkuin huivin pitää olla valmis, niin päädyin tuttuun Print O’the Waven reunapitsiin (sitä kun tuli punaista stoolaa neulottaessa tikutettua yli 5 metriä).

Ravelryvaihdon myötä sain ihanalta vaihtopariltani myös lahjaksi huiviohjeen, jonka tarkoituksena oli olla haaste. Ja sellainen se kyllä vaikuttaisi olevan, sillä vaikka pitsihuiveja olenkin neulonut todella paljon, tässä kyseisessä huivissa käytetään paljon sellaisia silmukkatyyppejä/tekniikoita joita en ennen ole jostain syystä opetellut. Huivimalli siis on Star Leaves Shawl (ravelrylinkki) ja huivi koostuu useasta erilaisesta pitsimallikerrasta, joista olen nyt saanut tehtyä melkein ensimmäisen osion valmiiksi.

Lankana on Colourmartin 100% 2ply Cashmere, aivan ihanan pehmeää, joskin hieman vielä ”öljyistä” kun neulon sitä suoraan kartiolta. Uskoisin että pehmenee vielä huomattavasti pesun ja pingotuksen myötä.

Ja koska nyt on jo jalkoihin on jo lämmikkeet kudottu, niin työn alla on edelleen keltaiset palmikkosormikkaat joista olen tainnut aiemminkin mainita. Eli Laris Designin Entangled Stitches-malli on edennyt ensimmäisessä sormikkaassa jo yli peukalokiilan.  Luultavasti joudun muokkaamaan ohjetta tästä eteenpäin melko lailla, sillä omat sormeni ovat hyvin kapeat ja lyhyehköt, joten täytyy tutkailla ohjetta ja sitten soveltaa tarpeen mukaan. Kaunishan tuo malli on, siitä ei pääse mihinkään, mutta ranteet ovat kovilla kun kieputtelee noita silmukoita toistensa ympäri.

Ai niin, vielä loppubonuksena tuore ihastus kynsilakkarintamalla, Nfu Oh:n ihana hololakka #61:

Tähän kimallukseen on hyvä lopettaa tältä erää, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu. 😀

 

Vaihtopakettia ja lämmintä kättä

Olin toista kertaa mukana Ravelryn erään suomalaisryhmän vaihdossa, jonka aiheena oli tällä kertaa Haaste, ja sain pakettini maanantaina. Hyvin oli parini minun puuhiani tutkinut, sillä paketti oli erittäin mieluinen ja ns. teinikielellä super IhQ 😀 .

Ravelryn vaihtopaketti

Paketissa oli kovamuovinen tarvikerasia neuletilpehöörille, ja rasian sisältä löytyi ihana vyyhti Fleece Artistin Nyoni-lankaa, joka luultavasti muotoutuu joko pystysuuntaan raidoittuvaksi syyshuiviksi tai sitten sukiksi. Rasiassa asui myös pieni pupu, joka saa kulkea keskeneräisten töideni valvojana vahtimassa etteivät silmukat hypi pois puikoilta silloin kun en itse niitä vahdi.

Paketin sisältö kokonaisuudessaan

Paketti sisälsi myös puisen viivoittimen, juuri sopivan mittaisen esim. neuletiheyden tarkistamiseen, suloisen leppäkerttu-rullamitan, karkkia (mun lemppareita ♥ )  ja lahjakortin Ravelryn johonkin maksulliseen ohjeeseen. Haasteenani on arvata, minkä ohjeen parini on minulle ostanut ja sitten toteuttaa se.

Kiitos, ihana vaihtoparini, osuit kyllä täysin oikeaan paketin sisällön suhteen ♥♥. (Ja arvaus henkilöllisyydestäsi on jo laitettu keskusteluryhmän puolelle 🙂 ).

Neulottukin täällä taas on, vaikka mitään ei olekaan valmistunut. Viime postauksen jälkeen puikoille on hyppinyt useita uusia töitä, ja lankaakin on tullut ostettua..

Ajattelin kerrankin olla ajoissa liikkeellä syyssäiden varalta, ja aloitin neulomaan itselleni syyshansikkaita. Malliksi valitsin Julia Muellerin suunnittelemat Entangled Stitches-sormikkaat (ravelrylinkki) ja langaksi Blue Moon Fiber Artsin Socks that Rock-langan sävyssä 24carat.

Silmukoita likimiten solmussa

Saa nähdä, toivottavasti jaksan kieputtaa noita silmukoita toistensa ympäri vielä 1½ hanskan verran, tämä neule kun ei todellakaan kuulu ns. aivotonta neulontaa-kategoriaan, vaan neulekaaviota on pakko tutkailla orjallisesti joka kerroksella. Mutta luulisin että valmistuttuaan näistä tulee kyllä hyvin mieluisat syyshanskat.

Koska olen pitsihuiviaddikti, niin puikoille oli pakko saada edellisen postauksen vihreän huivin lisäksi vielä toinen yksilö, josta tosin tällä hetkellä ei vielä ole kuvaa. Lanka kuitenkin ansaitsee maininnan ja kuvan, sillä en voinut vastustaa 100% silkin kutsua nettikaupan sivuilta ja viime viikolla kotiutui ihanan taivaansininen vyyhti joka sisältää kilometrin verran seittimäisen ohutta, ja unelmanpehmeätä pitsilankaa.

Kuin kesätaivas vyyhdellä

Lanka on YarnAddictin kaupasta, ja ei varmasti jää ainoaksi sieltä hankkimakseni vyyhdiksi. Ehkä seuraavalla kerralla olen saanut tuosta huivinalusta jo kuvaakin, tällä kertaa kamerasta taas kerran loppui akku ennenkuin sain kunnollisen kuvan.

Nyt kello näyttää siltä, että pitää alkaa valmistautumaan sunnuntain viettoon, suuntana veljen lasten synttärijuhlat.