Arjen harmautta

Valmistui se ennen kesää. Still Light-paita nimittäin. Pari viikkoa sinnikästä neulontaa ja nyt pitäisi tarjeta näillä pakkasilla.

Tein tosiaan hieman lyhyemmän version kuin mitä ohjeessa, sillä olen kuitenkin enemmän paitaihminen.. Ihanan pehmeä, äärimmäisen lämmin ja miellyttävän pelkistetty lopputulos.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, ja puikoilla on nyt jo uusi neuletakki. 😀 . Hurahdin että hurina vain kävi.

Lankaa kului tuohon paitaan reilut kolme vyyhtiä (100g/vyyhti) joten nyt pitäisi miettiä että mitä jäljelle jääneistä 2½ vyyhdistä puuhaisi.

Jotta koko postaus ei olisi ihan harmaa, niin loppuun vielä hieman sateenkaarta Wollmeisen muodossa.

Raku-Regenbogen sukkalankavahvuutena. ♥

Advertisement

 

Loppusuora häämöttää

Still Light-paita alkaa kohta kohdata helmaresorin. Päädyin siihen, etten teekään ihan täyspitkää tunikaa tästä, vaan tuollaisen hieman normivillapaitaa pidemmän vain. Kohtapian siis vuorossa helmaresori ja sitten hihojen ja taskujen kimppuun. Tykkään jo nyt ihan hirmuisesti tästä, ehkä jo loppuviikolla saan pukemista :D.

(olisi kannattanut tarkistaa onko peilissä 3veen sormenjälkiä ennen kuvaamista.)

Ja takaisin Housen ja neuleen pariin.

 

Projektimonogamiaa.

Harvinaista.

Mä en ole harhautunut melkein viikkoon tuosta edellisessä postauksessa vilahtaneesta villapaidan alusta. Hämmentävää, kun ei olekaan toistakymmentä projektia kesken kerralla, vaan vain turvallisen harmaata sileää. Joka muuten on harvinaisen tylsää näin pidemmän päälle. Varsinkin kun eilen posti toi mukanaan uusia puikkoja, ja tänään kotiutui muutama Wollmeise-vyyhtikin. Toinen vyyhti, punamusta sävyltään kävi täällä vain kääntymässä ja on jo matkalla uuteen, arvostavampaan kotiin, mutta toinen vyyhti muotoutuu jossain vaiheessa varmasti asusteiksi. Harmaa nimittäin.

Ei tuo ainoa uusi WM tulokas ole, muutama vyyhti kotiutui viime viikolla, ja kai ensi viikollakin saan postissa käydä..

Ylläoleva ihanuus muotoutuu huiviksi, malli on vielä hakusessa.
Alla oleva punatiilin sävyinen sai poikkeuksellisesti jäädä, ei tosin vielä ole aavistustakaan mikä siitä tulee isona.

Harmaa Still Light on edistynyt jo hieman viime näkemältä, tässä viikonloppuna nappaamani kuva (pahoittelut sekavasta hiuskasvustosta, harja oli hukassa)

Nykyään mennään jossain vyötärön paikkeilla, haluaisin ajatella että olen jo voiton puolella, mutta helmaa tulee melkein polviin asti joten.. 😉

Siirryn taas tikuttamaan, vaikka peukalon juuri aristaakin jo hieman.

 

Itsensäylittämisvaate (aka. yhdyssanahirviö)

Mä olen ihastunut. Tai lähinnä tunne hipoo jo rakastumista. Kohteena tällä kertaa neulepinta, jota mm. sileäksi neuleeksi kutsutaan. Tuo perusneule on viime vuosien aikana ollut mulle sellainen ”pakollinen paha”, tylsä puuha jota en tee kuin pakon edessä. Siitä johtuen suurin osa neuleista onkin ollut pitsihuiveja, palmikkosukkia- ja hansikkaita, kaikkea muuta kuin tylsää sileää.

Noh, häilyvänä naishenkilönä varaankin oikeuden muuttaa mieltymyksiäni lennossa, ja olen nyt hurahtanut täysin sileää oikeaa sisältäviin neuleisiin. Ja pahempaa vielä, neulepaitoihin ja -takkeihin. Enpä olisi uskonut tälläistä lausetta itseni sanovan, mutta sileä neule (varsinkin pyöröillä) on varsinaista neulezeniä parhaimmillaan.

Viime viikolla aloittelin Featherweight Cardigania Wollmeisen pitsivahvuisesta langasta, ja viikkoa myöhemmin neule on valmis. Lopputuloksesta tuli mukavan kevyt (lankaa kului 205g) ja ilmava. Ihan nimensä mukainen siis.

Ohessa muutama (huono ja itseotettu) kuva valmistuneesta tekeleestä.

Ajattelin laittaa yhden napin tuohon miehustaan, vielä pitäisi napinläpi tehdä valmiiksi. I-cordilla sen ajattelin puuhata.

Värisävyt on hieman pielessä, sen siitä saa kun kuvaa yöllä kodinhoitohuoneen kelmeän loisteputken valossa 😀 . Laitan tähän vielä yhden kuvan jossa langan sävy on suunnilleen kohdallaan, paita oli kostutuksen jälkeen lepäilemässä muotoonsa palapelimaton päällä.

Ja jotta koko blogi ei olisi täynnä vain valmiita töitä, pieni vilautus tämänhetkisestä neuleesta.

Työn alla siis sileää oikeaa oleva tunika, raglan-hihoilla ylhäältä alaspäin neulottava Still Light, ja lankana Cascaden IIIIIIIHANA Heritage Silk, jossa 85% villaa ja 15% mulperisilkkiä.
Puikkoina 2,75mm pyöröt.

Saattaapa olla, että kestää hetken ennen seuraavaa postausta, tuossa tunikassa kun on vielä melko monta kerrosta neulottavaa ennenkuin siinä on mitään kummallisempaa näytettävää.