Mä olen ihastunut. Tai lähinnä tunne hipoo jo rakastumista. Kohteena tällä kertaa neulepinta, jota mm. sileäksi neuleeksi kutsutaan. Tuo perusneule on viime vuosien aikana ollut mulle sellainen ”pakollinen paha”, tylsä puuha jota en tee kuin pakon edessä. Siitä johtuen suurin osa neuleista onkin ollut pitsihuiveja, palmikkosukkia- ja hansikkaita, kaikkea muuta kuin tylsää sileää.
Noh, häilyvänä naishenkilönä varaankin oikeuden muuttaa mieltymyksiäni lennossa, ja olen nyt hurahtanut täysin sileää oikeaa sisältäviin neuleisiin. Ja pahempaa vielä, neulepaitoihin ja -takkeihin. Enpä olisi uskonut tälläistä lausetta itseni sanovan, mutta sileä neule (varsinkin pyöröillä) on varsinaista neulezeniä parhaimmillaan.
Viime viikolla aloittelin Featherweight Cardigania Wollmeisen pitsivahvuisesta langasta, ja viikkoa myöhemmin neule on valmis. Lopputuloksesta tuli mukavan kevyt (lankaa kului 205g) ja ilmava. Ihan nimensä mukainen siis.
Ohessa muutama (huono ja itseotettu) kuva valmistuneesta tekeleestä.
Ajattelin laittaa yhden napin tuohon miehustaan, vielä pitäisi napinläpi tehdä valmiiksi. I-cordilla sen ajattelin puuhata.
Värisävyt on hieman pielessä, sen siitä saa kun kuvaa yöllä kodinhoitohuoneen kelmeän loisteputken valossa 😀 . Laitan tähän vielä yhden kuvan jossa langan sävy on suunnilleen kohdallaan, paita oli kostutuksen jälkeen lepäilemässä muotoonsa palapelimaton päällä.
Ja jotta koko blogi ei olisi täynnä vain valmiita töitä, pieni vilautus tämänhetkisestä neuleesta.
Työn alla siis sileää oikeaa oleva tunika, raglan-hihoilla ylhäältä alaspäin neulottava Still Light, ja lankana Cascaden IIIIIIIHANA Heritage Silk, jossa 85% villaa ja 15% mulperisilkkiä.
Puikkoina 2,75mm pyöröt.
Saattaapa olla, että kestää hetken ennen seuraavaa postausta, tuossa tunikassa kun on vielä melko monta kerrosta neulottavaa ennenkuin siinä on mitään kummallisempaa näytettävää.
Puolikkaiden sukkien talo 
Tintti
4 helmikuun, 2011 at 00:48
Kaunis jakku ja aivan ihana väri!