(edit 3.1.13: Tätä edeltävät postaukset ovat todella vanhoja) Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… ja niin edelleen.

Marraskuu. Tänä vuonna ei taideta polttaa kynttilöitä, kiitos kahden karvaisen kaverin. Kissaperheenä eläminen on ollut melkoisen silmiä avaavaa, en ennen olisi uskonut että kissat eivät olekaan ketteriä ja älykkäitä eläimiä mutta nämä meillä asuvat kaksi ovat todistaneet että kissa tosiaan voi tippua päälleen metrin korkeudelta ja että toinen pennuista pelkää kuollakseen kärpäsiä. Suloisia räpeltäjiähän nuo ovat, mutta välillä aiheuttavat kyllä sen sortin pään raapimista että itseäkin ihmetyttää.

Jediritarit ovat kasvaneet kovin tässä parin kuukauden aikana, ja täyttävät kohta jo puoli vuotta. Leikkausaikaa pitäisi alkaa varailemaan sillä pieniä viitteitä alkavasta hormonimyrskystä on jo ilmassa.

Tässä Obi-Wan seurailee ulkomaailman tapahtumia mun tuolin selkänojan päällä tasapainoillen.

Anakin päätti pysyä hieman tukevammalla alustalla ja tuijotteli pikkulintuja turvallisesti sängyn päältä.

Päiväunia nukutaan edelleen tiukasti veljen vieressä,

kunnes taas herättyä aletaan juosta kämppää ympäri tiputellen tavaroita.

Kävin tässä blogihiljaisuuden aikana parin kuukauden kurssin jonka lopputuloksena päätin taas vaihtaa alaa, vastahan se on kolmas ”takinkääntö” aikuisiällä. Tammikuussa aloitan kone- ja metallitekniikan ammattikoulutuksen ja jossain vaiheessa valmistunen siis koneistajaksi. Ensin olin teekkari, sitten ryhdyin humanistiksi ja nyt päätynen duunariksi. Ehkä jonain päivänä musta vielä tulee aikuinen 🙂

Neuletöitä en kuitenkaan ole unohtanut, tosin valmistuneita hommia ei hirvittävän paljoa tällä hetkellä ole, keskeneräisiä töitä sitten sitäkin enemmän.

Tuoreimpana puikoilta on poistunut Ysoldan suunnittelema Gretel-myssy, lankana Fyberspatesin Scrumptious sävyssä Nom nom nom.

Aloitin tuon hatun jo kevättalvella, tarkoituksenani tehdä kevätmyssy, mutta näemmä siitä tulikin sitten marraskuun harmauteen piristyshattu. Sopivan lörppö niin että alle mahtuu isompikin nuttura (ja näistä yli vyötärön mittaisista hiuksista ei kovin pientä sykeröä enää tehdä) ja sopii mukavasti pari vuotta sitten neulomani Ishbel-huivin kaveriksi.

Puikoilla on tällä hetkellä muutamat sukat (niistä ei ole kuvia, kameran akku kuoli), pari pitsihuivia, ja päällimmäisinä puuhapinkassa aivan ihana Lothlorien Cape Cascaden 220:stä, vihreänä tietenkin.

Koska 220 on hieman karheampaa lankaa kuin mihin olen tottunut, aloitin myös jotain unelmanpehmeää, eli Yarn Harlotin mallin Pretty Thing Colourmartin ohuesta 100% kashmirista, tosin kertasin langan kolminkertaiseksi jotta kauluri lämmittäisi riittävästi. Lisäsin mallikertoja 2 tuohon kauluriin, tavoitteena saada riittävästi leveyttä jotta sen voi tarvittaessa nostaa hupuksi. Ihanan pehmeää lankaa ja kaunis malli, jos vain joskus saan sen valmiiksi asti. Tällä hetkellä työ näyttää melko säälittävältä 🙂

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin palailen taas asiaan tammikuulla 😉 mutta toivottavasti ryhdistäydyn jo hieman aiemmin ja muistan että ”mullahan on blogikin, tarttis varmaan tehrä jotain. ” 😀

Advertisement