Hurahdus.

Ei oo mun juttuni, vaatii liikaa kärsivällisyyttä. Näin siis ajattelin vielä reilun viikko sitten kehräyksestä. Varsinkin värttinä-sellaisesta. No, varaan oikeuden käyttäytyä kuin mikäkin tuuliviiri, sillä nyt puhaltaa selkeästi kuituisempaa yläpilveä tännepäin. Pari päivää olen opettanut sormenpäitä käsittelemään villaa ja värttinää, ja hitto vieköön, tähänhän jää koukkuun!

Pitäisi neuloa keskeneräiseen Still Lightiin hihoja, mutta valitettavasti postin tuoma merinotopsi vie kyllä keskittymiskyvyn nyt 100-0.
Ei tuo vielä mitään kovin hienoa ja tasalaatuista ole tuo aikaansaannos, mutta harjoitteluhan tässä vasta on käynnissä.

Tässä pari kuvallista todistuskappaletta tältä päivältä:

Nyt sormet syyhyää takaisin topsin pariin, joten ehkä palailen myöhemmin 🙂

Advertisement

 

Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa…

Pakko sanoa, että blogin kirjoittamisen uudelleen aloittaminen kesken Still Lightin neulomisen ei ehkä ole se yleisömenestys jossa uusia neuleita valmistuu parin päivän välein. Voisin tietenkin kirjoittaa pitkästi ja kiharin sanankääntein kuinka tänäänkin neuloin ainakin viisi kerrosta sileää helmaa, mutta ei siitä mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi saisi.

Joten tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Ajattelin vilauttaa mun uudet armaat, joista toista olen hellästi hivellyt jo muutaman kuukauden, mutta toinen on aivan uusi ihastus jonka kanssa otteet on vielä haparoivat ja aina ei meinaa ymmärtää mitä se oikein haluaa kertoa.

Näistä siis puhe, oma mobiilitoimistoni/viihdekeskukseni/raveltämisalustani:

Vasemmalla uudenkarhea luuri, eilen kotiutettu, joka tottelee koodinimeä Sii (S II), ja oikealla Tättä (Tab 2 7″). Molemmat Samsungin sukua siis, ja vallan kelpo kapineita pitämään minut paikallani lepopisteessä. Ja kyllä, olen tietoinen että niiden kellot eivät näytä minuutilleen samaa aikaa, johtuu ihan siitä että kävi pieni kämmi tuossa kuvaa ottaessa ja toinen kerkesi ottaa pienen etumatkan. Ei se niin tarkkaa ole, kyllä täällä keritään odotella hitaampiakin 🙂

Näillä pitäisi opetella bloginkin pyöritys, ohjelmat on jo ladattuina joten eiköhän ne postauksetkin kirjoittele itseään(-jään? kielioppi, miksi minut hylkäsit?) tässä lähitulevaisuudessa.

Nyt taas sileän neuleen pariin, jännän äärellä kun ollaan.

 

Perjantain ratoksi

Kuten aiemmin mainitsin, lepäily on ollut (ja tulee olemaan) päivän sana lähiaikoina, ja siihen liittyen keskittymiskyky on ollut mitä on. Tästä johtuen päädyin tuttuun ja turvalliseen sileään neuleeseen jota onkin puikoilla ainakin kahdessa eri muodossa.

Still Light on ollut luottoneuleeni jonka ohjetta ja kokoa ei juurikaan ole tarvinnut muokata, mutta hihojen ja helman pituutta säätämällä olen tehnyt jo kolme eri versiota. Neljäs on ollut puikoilla joulukuusta lähtien, ja toivon mukaan saan tänään siitä taskut erilleen ja pääsen helman pariin neulomaan. Lankana on toista kertaa Huivi-Puffa, joka on osoittautunut aivan loistavaksi langaksi tälle mallille. 3mm puikoilla tuloksena on pehmeästi laskeutuvaa, sopivan tiivistä pintaa joka on kevyttä mutta lämmintä. (Kuvassa näkyy myös viimeisin varusteihastukseni, Knit Pron hiilikuituiset puikot) 

 

Lankaa kotiutuu vaivihkaa vähän väliä, liityin Puffalan ihkulankaklubiin syksyllä, ja joulukuun paketissa olikin aivan ihanan värisiä, unelmanpehmeitä vyyhtejä kaksin kappalein. Tiina on melkoinen velho väripadan kanssa puuhatessaan ♥

Jotta sileä neule ei pääsisi puikoilta loppumaan, hemmottelin itseäni joululahjaksi Filatura di Crosa Superior-kerillä, joista tulee isona Nuvem. Ensin pitää tosin saada tuo Still Light pois puikoilta. Tämä lanka on jotain aivan käsittämätöntä, kerästä tulee vahvasti mieleen Rowanin Kidsilk Haze mutta koostumus on vieläkin ihanampaa, 75% Kashmir 25%silkkiä. 25g:n kerässä on 300metriä lankaa joten uskoisin että viidestä kerästä tulee hyvän kokoinen kääriytymiskappale sitten joskus kunhan tuo valmistuu.

Nyt alkaa taas vaikuttaa siltä, että parempi siirtyä lähemmäs vaakatasoa elokuvan, neuleen ja teekupin kera.

 

Josko kokeilisin vieläkö tämä sujuu…

Tähän voisi laittaa sen perinteisen löpinän siitä, kuinka blogin pitäminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ihan liian pitkäksi aikaa, mutta en taida jaksaa. Eikun ohohups.
No, kuitenkin. Nythän on käynyt niin, että minulla on taas ihan liikaa aikaa käytettävänä kaikenlaiseen puuhasteluun, joten ehkä tämä bloggauskin taas palautuu mieleen.

Tosiaan, neulon edelleen, kunhan saan kameran akun ladattua niin laittelen hiljalleen kuvia radiohiljaisuuden aikana valmistuneista töistä, ja lanka- yms ostoksista. Tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla, jonka loppu tosin häämöttää jo ensi kuussa kun ”loman” nimike muuttuu äitiys-sellaiseksi. Kolmatta perheenjäsentä siis odotellaan, ja siitä johtuen olenkin joutunut huilailemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Yhtäkään vauvaneuletta en vielä tosin ole valmiiksi saanut, mutta muita projekteja on kyllä valmistunut. Vaikka tällä hetkellä mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolta, niin tuntuu vielä hieman aikaiselta alkaa tikuttelemaan sukkia/pipoja/yms pieniä töitä.

Kissat, joista mainitsin joskus pari vuotta sitten ovat kasvaneet jo 1½vuotiaiksi kolleiksi, mutta tuntuu että eivät ole kyllä vanhetessaan viisastuneet lainkaan 🙂 Menoa ja meininkiä on nyt varsinkin joulukuusen ollessa olohuoneessa riittänyt ihan liiaksikin asti. Mikä siinä on, että kuusenpallot pitää vähintään seitsemän kertaa päivässä purkaa oksilta lattialle ja useimmiten sohvan alle?

Katsotaan, ehkä alan taas kirjoitella enemmänkin, saa nähdä. Nyt pitänee mennä takaisin loputtoman sileän neuleen ja elokuvan pariin.

(toteanpa tässä vielä, että pitänee keksiä miten nuo pari vuotta vanhat postaukset saa pysyvästi arkiston uumeniin, turhaan sotkevat tässä nyt tätä mun ”uutta alkuani” 😀 )