Pakko sanoa, että blogin kirjoittamisen uudelleen aloittaminen kesken Still Lightin neulomisen ei ehkä ole se yleisömenestys jossa uusia neuleita valmistuu parin päivän välein. Voisin tietenkin kirjoittaa pitkästi ja kiharin sanankääntein kuinka tänäänkin neuloin ainakin viisi kerrosta sileää helmaa, mutta ei siitä mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi saisi.
Joten tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Ajattelin vilauttaa mun uudet armaat, joista toista olen hellästi hivellyt jo muutaman kuukauden, mutta toinen on aivan uusi ihastus jonka kanssa otteet on vielä haparoivat ja aina ei meinaa ymmärtää mitä se oikein haluaa kertoa.
Näistä siis puhe, oma mobiilitoimistoni/viihdekeskukseni/raveltämisalustani:
Vasemmalla uudenkarhea luuri, eilen kotiutettu, joka tottelee koodinimeä Sii (S II), ja oikealla Tättä (Tab 2 7″). Molemmat Samsungin sukua siis, ja vallan kelpo kapineita pitämään minut paikallani lepopisteessä. Ja kyllä, olen tietoinen että niiden kellot eivät näytä minuutilleen samaa aikaa, johtuu ihan siitä että kävi pieni kämmi tuossa kuvaa ottaessa ja toinen kerkesi ottaa pienen etumatkan. Ei se niin tarkkaa ole, kyllä täällä keritään odotella hitaampiakin 🙂
Näillä pitäisi opetella bloginkin pyöritys, ohjelmat on jo ladattuina joten eiköhän ne postauksetkin kirjoittele itseään(-jään? kielioppi, miksi minut hylkäsit?) tässä lähitulevaisuudessa.
Nyt taas sileän neuleen pariin, jännän äärellä kun ollaan.
Puolikkaiden sukkien talo 