Välineurheilua

Pakko myöntää, mä olen helppo tapaus mitä enablointiin (eli siis uusien tuotteiden ostamisen yllyttämiseen) tulee. Kuten aiemmin on tullut ilmi, hurahdin vajaa kuukausi sitten kehräämiseen, ja nyt sitten tuntuu että postilaatikko täyttyy kaikenlaisista härpäkkeistä ja kuiduista liki viikottain.

Viimeisin hankinta on hieman tavallisesta värttinästä poikkeava Trindle (linkki etsyyn, klikkaa omalla vastuulla) joka siis perustuu siihen, että ostat erikseen sinua miellyttävän varren, eri puulaatuja on useita yleensä tarjolla, ja sitten varteen voi kiinnittää eripainoisia ”käsiä” riippuen siitä minkälaista kuitua ja kuinka paksua säiettä on tarkoitus kehrätä.

Tämän näköinen setti putkahti tänne viime viikolla:

Varsi on ebenpuuta, ja kolmea eri painoluokkaa noita mustaan palleroon painettavia painoja.

Tällä hetkellä trindlessäni on kiinni medium-painoiset kristallit, ja koko härpäke näyttää tältä:

Työn alla oleva kuitu on tilattu Threewatersfarmilta (edelleen, etsylinkki omalla vastuulla), BFL:ää värisävyssä Birthday party. Tältä se näytti ollessaan vielä siististi letitettynä.

Tavoitteena on saada tuosta mahdollisesti navajo-kerrattua lankaa jotain pikkuneuletta varten, saa nähdä kauanko kestää ennenkuin koko sadan gramman topsi on säikeinä.
Onneksi kuitenkin posti on tuomassa trindleen lisää varsia ja painoja jossain vaiheessa lähiviikkoina 🙂

Tässä vielä lopuksi pieni videopätkä siitä mitä tuo kristallikoristeinen kimalletikku näyttää ns. toiminnassa.

Nyt palaan takaisin pyörittelemään kuitua säikeeksi, toivottavasti jossain vaiheessa pääsen esittelemään valmiita vyyhtejäkin.

Advertisement

 

Monta rautaa tulessa.. tai siis lankaa ja kuitua työn alla

Pikkuhiljaa täälläkin on taas käsityöt edistyneet. Still light tosin edelleen odottelee yhtä hihaa ja taskuja, mutta koska yhden projektin valmiiksisaattamiseen tällä hetkellä ei keskittymiskyky riitä, niin olen sitten aloitellut kaikenlaista muuta.. Kyllä se villapaitakin sieltä varmaankin jossain vaiheessa valmistuu, mutta eipä tässä mihinkään liene kiire.

Aloitin kevään tuloa odotellessa Colour Affection-huivin, kun en keksinyt ihanalle wollmeisen Maharani-vyyhdille muutakaan soveliasta projektia. Sävyinä siis Pistazie, Maharani ja Moses/My old blue jeans (tuosta tummasta kerästä oli vyöte kateissa).

Tältä tuo näyttää tällä hetkellä:

Juurikin sellainen väripilkku joka piristää mukavasti kevättä odotellessa.

Kehruupuolellakin pientä edistystä tapahtuu, viime viikolla postilaatikosta löytyi sekä Salmelan Tuulian Kehrääjän Käsikirja, että sopivasti Hopeasäikeeltä tilattua bfl/nylonia.

Täytyy sanoa, että kuidulla ja kuidulla on eroa, tuo bfl suorastaan soljuu sormissa ja toivottavasti tällä kertaa saan aikaiseksi ihan neulontakelpoista lankaakin. Ensimmäinen värttinällinen valmistui eilen, en viitsinyt 35g enempää kehrätä tuolle mun suht kevyelle värttinälle (taitaa painaa n. 25g) joten kerin säikeen talteen odottamaan kertausta ja nyt on taas mukavampaa pyöritellä tyhjälle värttinälle kynsilakkaan mätsäävää kuitua 🙂

Tänään pallomaha täytti 30+0 viikkoa, joten loppusuora alkaa senkin osalta häämöttää. Pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa perehtyä noihin vauvaneuleisiinkin, jos aion ipanan pukea itseneulomiini vaatteisiin. Taidankin tästä siirtyä taas huilailemaan ja miettiä neuloisiko huivia vai kehräisikö lankaa… Valintoja, valintoja.

 

Hurahdus.

Ei oo mun juttuni, vaatii liikaa kärsivällisyyttä. Näin siis ajattelin vielä reilun viikko sitten kehräyksestä. Varsinkin värttinä-sellaisesta. No, varaan oikeuden käyttäytyä kuin mikäkin tuuliviiri, sillä nyt puhaltaa selkeästi kuituisempaa yläpilveä tännepäin. Pari päivää olen opettanut sormenpäitä käsittelemään villaa ja värttinää, ja hitto vieköön, tähänhän jää koukkuun!

Pitäisi neuloa keskeneräiseen Still Lightiin hihoja, mutta valitettavasti postin tuoma merinotopsi vie kyllä keskittymiskyvyn nyt 100-0.
Ei tuo vielä mitään kovin hienoa ja tasalaatuista ole tuo aikaansaannos, mutta harjoitteluhan tässä vasta on käynnissä.

Tässä pari kuvallista todistuskappaletta tältä päivältä:

Nyt sormet syyhyää takaisin topsin pariin, joten ehkä palailen myöhemmin 🙂

 

Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa…

Pakko sanoa, että blogin kirjoittamisen uudelleen aloittaminen kesken Still Lightin neulomisen ei ehkä ole se yleisömenestys jossa uusia neuleita valmistuu parin päivän välein. Voisin tietenkin kirjoittaa pitkästi ja kiharin sanankääntein kuinka tänäänkin neuloin ainakin viisi kerrosta sileää helmaa, mutta ei siitä mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi saisi.

Joten tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Ajattelin vilauttaa mun uudet armaat, joista toista olen hellästi hivellyt jo muutaman kuukauden, mutta toinen on aivan uusi ihastus jonka kanssa otteet on vielä haparoivat ja aina ei meinaa ymmärtää mitä se oikein haluaa kertoa.

Näistä siis puhe, oma mobiilitoimistoni/viihdekeskukseni/raveltämisalustani:

Vasemmalla uudenkarhea luuri, eilen kotiutettu, joka tottelee koodinimeä Sii (S II), ja oikealla Tättä (Tab 2 7″). Molemmat Samsungin sukua siis, ja vallan kelpo kapineita pitämään minut paikallani lepopisteessä. Ja kyllä, olen tietoinen että niiden kellot eivät näytä minuutilleen samaa aikaa, johtuu ihan siitä että kävi pieni kämmi tuossa kuvaa ottaessa ja toinen kerkesi ottaa pienen etumatkan. Ei se niin tarkkaa ole, kyllä täällä keritään odotella hitaampiakin 🙂

Näillä pitäisi opetella bloginkin pyöritys, ohjelmat on jo ladattuina joten eiköhän ne postauksetkin kirjoittele itseään(-jään? kielioppi, miksi minut hylkäsit?) tässä lähitulevaisuudessa.

Nyt taas sileän neuleen pariin, jännän äärellä kun ollaan.

 

Perjantain ratoksi

Kuten aiemmin mainitsin, lepäily on ollut (ja tulee olemaan) päivän sana lähiaikoina, ja siihen liittyen keskittymiskyky on ollut mitä on. Tästä johtuen päädyin tuttuun ja turvalliseen sileään neuleeseen jota onkin puikoilla ainakin kahdessa eri muodossa.

Still Light on ollut luottoneuleeni jonka ohjetta ja kokoa ei juurikaan ole tarvinnut muokata, mutta hihojen ja helman pituutta säätämällä olen tehnyt jo kolme eri versiota. Neljäs on ollut puikoilla joulukuusta lähtien, ja toivon mukaan saan tänään siitä taskut erilleen ja pääsen helman pariin neulomaan. Lankana on toista kertaa Huivi-Puffa, joka on osoittautunut aivan loistavaksi langaksi tälle mallille. 3mm puikoilla tuloksena on pehmeästi laskeutuvaa, sopivan tiivistä pintaa joka on kevyttä mutta lämmintä. (Kuvassa näkyy myös viimeisin varusteihastukseni, Knit Pron hiilikuituiset puikot) 

 

Lankaa kotiutuu vaivihkaa vähän väliä, liityin Puffalan ihkulankaklubiin syksyllä, ja joulukuun paketissa olikin aivan ihanan värisiä, unelmanpehmeitä vyyhtejä kaksin kappalein. Tiina on melkoinen velho väripadan kanssa puuhatessaan ♥

Jotta sileä neule ei pääsisi puikoilta loppumaan, hemmottelin itseäni joululahjaksi Filatura di Crosa Superior-kerillä, joista tulee isona Nuvem. Ensin pitää tosin saada tuo Still Light pois puikoilta. Tämä lanka on jotain aivan käsittämätöntä, kerästä tulee vahvasti mieleen Rowanin Kidsilk Haze mutta koostumus on vieläkin ihanampaa, 75% Kashmir 25%silkkiä. 25g:n kerässä on 300metriä lankaa joten uskoisin että viidestä kerästä tulee hyvän kokoinen kääriytymiskappale sitten joskus kunhan tuo valmistuu.

Nyt alkaa taas vaikuttaa siltä, että parempi siirtyä lähemmäs vaakatasoa elokuvan, neuleen ja teekupin kera.

 

Josko kokeilisin vieläkö tämä sujuu…

Tähän voisi laittaa sen perinteisen löpinän siitä, kuinka blogin pitäminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ihan liian pitkäksi aikaa, mutta en taida jaksaa. Eikun ohohups.
No, kuitenkin. Nythän on käynyt niin, että minulla on taas ihan liikaa aikaa käytettävänä kaikenlaiseen puuhasteluun, joten ehkä tämä bloggauskin taas palautuu mieleen.

Tosiaan, neulon edelleen, kunhan saan kameran akun ladattua niin laittelen hiljalleen kuvia radiohiljaisuuden aikana valmistuneista töistä, ja lanka- yms ostoksista. Tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla, jonka loppu tosin häämöttää jo ensi kuussa kun ”loman” nimike muuttuu äitiys-sellaiseksi. Kolmatta perheenjäsentä siis odotellaan, ja siitä johtuen olenkin joutunut huilailemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Yhtäkään vauvaneuletta en vielä tosin ole valmiiksi saanut, mutta muita projekteja on kyllä valmistunut. Vaikka tällä hetkellä mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolta, niin tuntuu vielä hieman aikaiselta alkaa tikuttelemaan sukkia/pipoja/yms pieniä töitä.

Kissat, joista mainitsin joskus pari vuotta sitten ovat kasvaneet jo 1½vuotiaiksi kolleiksi, mutta tuntuu että eivät ole kyllä vanhetessaan viisastuneet lainkaan 🙂 Menoa ja meininkiä on nyt varsinkin joulukuusen ollessa olohuoneessa riittänyt ihan liiaksikin asti. Mikä siinä on, että kuusenpallot pitää vähintään seitsemän kertaa päivässä purkaa oksilta lattialle ja useimmiten sohvan alle?

Katsotaan, ehkä alan taas kirjoitella enemmänkin, saa nähdä. Nyt pitänee mennä takaisin loputtoman sileän neuleen ja elokuvan pariin.

(toteanpa tässä vielä, että pitänee keksiä miten nuo pari vuotta vanhat postaukset saa pysyvästi arkiston uumeniin, turhaan sotkevat tässä nyt tätä mun ”uutta alkuani” 😀 )

 

(edit 3.1.13: Tätä edeltävät postaukset ovat todella vanhoja) Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… ja niin edelleen.

Marraskuu. Tänä vuonna ei taideta polttaa kynttilöitä, kiitos kahden karvaisen kaverin. Kissaperheenä eläminen on ollut melkoisen silmiä avaavaa, en ennen olisi uskonut että kissat eivät olekaan ketteriä ja älykkäitä eläimiä mutta nämä meillä asuvat kaksi ovat todistaneet että kissa tosiaan voi tippua päälleen metrin korkeudelta ja että toinen pennuista pelkää kuollakseen kärpäsiä. Suloisia räpeltäjiähän nuo ovat, mutta välillä aiheuttavat kyllä sen sortin pään raapimista että itseäkin ihmetyttää.

Jediritarit ovat kasvaneet kovin tässä parin kuukauden aikana, ja täyttävät kohta jo puoli vuotta. Leikkausaikaa pitäisi alkaa varailemaan sillä pieniä viitteitä alkavasta hormonimyrskystä on jo ilmassa.

Tässä Obi-Wan seurailee ulkomaailman tapahtumia mun tuolin selkänojan päällä tasapainoillen.

Anakin päätti pysyä hieman tukevammalla alustalla ja tuijotteli pikkulintuja turvallisesti sängyn päältä.

Päiväunia nukutaan edelleen tiukasti veljen vieressä,

kunnes taas herättyä aletaan juosta kämppää ympäri tiputellen tavaroita.

Kävin tässä blogihiljaisuuden aikana parin kuukauden kurssin jonka lopputuloksena päätin taas vaihtaa alaa, vastahan se on kolmas ”takinkääntö” aikuisiällä. Tammikuussa aloitan kone- ja metallitekniikan ammattikoulutuksen ja jossain vaiheessa valmistunen siis koneistajaksi. Ensin olin teekkari, sitten ryhdyin humanistiksi ja nyt päätynen duunariksi. Ehkä jonain päivänä musta vielä tulee aikuinen 🙂

Neuletöitä en kuitenkaan ole unohtanut, tosin valmistuneita hommia ei hirvittävän paljoa tällä hetkellä ole, keskeneräisiä töitä sitten sitäkin enemmän.

Tuoreimpana puikoilta on poistunut Ysoldan suunnittelema Gretel-myssy, lankana Fyberspatesin Scrumptious sävyssä Nom nom nom.

Aloitin tuon hatun jo kevättalvella, tarkoituksenani tehdä kevätmyssy, mutta näemmä siitä tulikin sitten marraskuun harmauteen piristyshattu. Sopivan lörppö niin että alle mahtuu isompikin nuttura (ja näistä yli vyötärön mittaisista hiuksista ei kovin pientä sykeröä enää tehdä) ja sopii mukavasti pari vuotta sitten neulomani Ishbel-huivin kaveriksi.

Puikoilla on tällä hetkellä muutamat sukat (niistä ei ole kuvia, kameran akku kuoli), pari pitsihuivia, ja päällimmäisinä puuhapinkassa aivan ihana Lothlorien Cape Cascaden 220:stä, vihreänä tietenkin.

Koska 220 on hieman karheampaa lankaa kuin mihin olen tottunut, aloitin myös jotain unelmanpehmeää, eli Yarn Harlotin mallin Pretty Thing Colourmartin ohuesta 100% kashmirista, tosin kertasin langan kolminkertaiseksi jotta kauluri lämmittäisi riittävästi. Lisäsin mallikertoja 2 tuohon kauluriin, tavoitteena saada riittävästi leveyttä jotta sen voi tarvittaessa nostaa hupuksi. Ihanan pehmeää lankaa ja kaunis malli, jos vain joskus saan sen valmiiksi asti. Tällä hetkellä työ näyttää melko säälittävältä 🙂

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin palailen taas asiaan tammikuulla 😉 mutta toivottavasti ryhdistäydyn jo hieman aiemmin ja muistan että ”mullahan on blogikin, tarttis varmaan tehrä jotain. ” 😀

 

Pikainen moi, ja kysymys

Kuten varmaan huomasitte, vaihdoin uuden teeman ja kaipaisinkin hieman palautetta sen suhteen, että onko tämä nyt yhtään miellyttävämpi lukea kuin se edellinen?
Omiin silmiini alkoi sattua vanhan teeman ohut teksti kuviollista taustaa vasten, joten ajattelin ainakin hetken testailla josko tämä olisi hieman helppolukuisempi.

Jotta postaus ei ihan kuvattomaksi jäisi, niin tässäpä muutama kissanpentukuva ♥. Näitä tulee näkymään paljon tulevina viikkoina 🙂 .

Pennut päivänokosilla.

 

Uusia perheenjäseniä ja jokin neule

Lomat tuli lomailtua, ensimmäiset pari viikkoa meni remontin parissa kun mies nikkaroi meille uuden saunan. Ihana uusi kiuas lämmittää mukavasti, ja enää ei tarvitse pelätä lauteiden puolesta lasten kiipeillessä. Helteet veivät neuleinnon aika totaalisesti, eipä sitä kolmenkymmenen asteen lämmössä tee mieli levittää puolivalmista villatakkia syliin ja tikuttaa pitkiä hihoja joten bloginkin päivittäminen hieman jäi.

Edellispäivänä (keskiviikkona 3.8) perheeseen tulikin sitten kaksi uutta jäsentä, joiden saapumista edelsi lankavaraston tarkistaminen ja muovilaatikoihin ahtaminen. Meillä on nyt kaksi pientä jedi-ritaria, Anakin ja Obi-Wan. 12 viikkoisia kissanpentuja siis, tässäpä vielä muutama kuva pikkuisista koska ne vain ovat niin suloisia ♥.

Tässä Obi-Wan,

ja tässä Anakin.

Niin joo, lupasin jotain neuleaiheistakin. Perinteitä kunnioittaen peilinkautta itse otettu kuva, tietenkin. Kyseessä Veera Välimäen suunnittelema Celery Cardigan, lankana Wollmeisen 100% sävyissä Im Jahr der Ratte (harmaa) sekä Raku-Regenbogen (monivärinen).

Näköjään pikkukisut heräsivät päiväuniltaan, joten pitänee mennä laittamaan ruokakuppiin täytettä. Palailen taas kun ehdin, ehkä ensi viikolla, ehkä ensi kuussa 🙂 .

 

Kevät meni, kesä tuli

Huhti- ja toukokuu menivät erilaisten allergiaoireiden parissa sen verran tehokkaasti, että en tainnut uhrata ajatustakaan muulle kuin neulonnalle sekä lukemiselle.
Nyt alkaa kuitenkin takapiha olla siinä kunnossa että molempia toimintoja voi suorittaa myös ulkoilmassa, joten toivottavasti tännekin päätyy valmistuneita töitä hieman entistä tiuhempaan tahtiin. Sietäisi asianlaidan niin olevan, ainakin keskeneräisiä puuhia on tällä hetkellä puikoilla hämmentävän monta.

Mutta asiaan, ja kuvien kera. Kaheliarpajaisissa voitin 2 omavalintaista ohjetta, ja kuten maalimainoksessakin sanotaan ”siitä se ajatus sitten lähti”. Meillä on pieni lauma monstereita 😀

Ensimmäiseksi palkinto-ohjeeksi valitsin Penelope, the empathetic monsterin (Ravelrylinkki), tuo isoin punainen on esikoisen, keskimmäinen minun, ja kuopus sai hieman pienemmän ja keltaisen, niinkuin toivoikin. Poikaset ottivat nuo unikavereikseen välittömästi ja ovat hyvin tyytyväisiä. 😀

Neljännenkin tuollaisen tein, mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska lähtee yllärilahjana eteenpäin ja tiedän että lahjan saaja lukee tätä. Joten ihan hys, hys vaan 😉 .

Kevätviherryskin tuli neulottua loppuun, eli Ystävyyspaita (ravelry) lahjaksi saaduista Huivi-Puffa-vyyhdeistä (ravelry).

Kuvat ovat taas kerran laadukasta ”ota itsestäsi kuva peilin kautta niin, ettei kodinhoitohuoneen normaali kaaos näy”, mutta kelvannevat tällä kertaa.

Keskeneräisiä töitä täällä tosiaan vilisee pöydillä, on Celery Cardigania, Damask-huivia, Laar-villatakkia (tämä oli toinen arpajaisvoitto-ohje), Vionnet-neulepaitaa, parit sukat ja niin edelleen.. Palailen asiaan kunhan joku noista alkaa näyttää siltä että siitä voisi jo ottaa jonkinlaista kuvaakin.