Monta rautaa tulessa.. tai siis lankaa ja kuitua työn alla

Pikkuhiljaa täälläkin on taas käsityöt edistyneet. Still light tosin edelleen odottelee yhtä hihaa ja taskuja, mutta koska yhden projektin valmiiksisaattamiseen tällä hetkellä ei keskittymiskyky riitä, niin olen sitten aloitellut kaikenlaista muuta.. Kyllä se villapaitakin sieltä varmaankin jossain vaiheessa valmistuu, mutta eipä tässä mihinkään liene kiire.

Aloitin kevään tuloa odotellessa Colour Affection-huivin, kun en keksinyt ihanalle wollmeisen Maharani-vyyhdille muutakaan soveliasta projektia. Sävyinä siis Pistazie, Maharani ja Moses/My old blue jeans (tuosta tummasta kerästä oli vyöte kateissa).

Tältä tuo näyttää tällä hetkellä:

Juurikin sellainen väripilkku joka piristää mukavasti kevättä odotellessa.

Kehruupuolellakin pientä edistystä tapahtuu, viime viikolla postilaatikosta löytyi sekä Salmelan Tuulian Kehrääjän Käsikirja, että sopivasti Hopeasäikeeltä tilattua bfl/nylonia.

Täytyy sanoa, että kuidulla ja kuidulla on eroa, tuo bfl suorastaan soljuu sormissa ja toivottavasti tällä kertaa saan aikaiseksi ihan neulontakelpoista lankaakin. Ensimmäinen värttinällinen valmistui eilen, en viitsinyt 35g enempää kehrätä tuolle mun suht kevyelle värttinälle (taitaa painaa n. 25g) joten kerin säikeen talteen odottamaan kertausta ja nyt on taas mukavampaa pyöritellä tyhjälle värttinälle kynsilakkaan mätsäävää kuitua 🙂

Tänään pallomaha täytti 30+0 viikkoa, joten loppusuora alkaa senkin osalta häämöttää. Pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa perehtyä noihin vauvaneuleisiinkin, jos aion ipanan pukea itseneulomiini vaatteisiin. Taidankin tästä siirtyä taas huilailemaan ja miettiä neuloisiko huivia vai kehräisikö lankaa… Valintoja, valintoja.

Advertisement

 

Kevättä kohti

Vai että kelloja pitäisi taas siirtää? Niin se kai kevät tulee, hiljalleen pienillä pajunkissantassuilla hiippaillen. Aurinko alkaa paistaa, lumi sulaa ja puikoille putkahtelee jotain vihreää.

Neuleaddiktion Heli muisti minua pienellä tunnustuksella, joten jos vaikka vastailen näihin kysymyksiin nyt ensin:

1. Milloin aloitit blogisi?
– Tämän Puolikkaiden sukkien talon taisin aloittaa melkein vuosi sitten, ensimmäisen postauksen päiväys näyttäisi olevan 30.3.2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
-Neuleita, niin keskeneräisiä kuin valmiitakin. Kynsilakkakuvia ja silmukkamerkkejä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En nyt keksi muuta erottavaa seikkaa, kuin että tämä on ainoa tällä hetkellä aktiivinen minun kirjoittamani blogi 😀

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
-Halusin merkitä muistiin neuleita, ja silmukkamerkkejä on tätä kautta tullut läheteltyä niistä kiinnostuneille.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
-Haluaisin, että blogin valokuvat olisivat hieman parempilaatuisia. 🙂

Tämä tunnustus on kiertänyt jo sen verran pitkään, että melkein kaikki omalla lukulistallani olevat blogit ovat sen jo saaneet, joten en nyt nimeä erikseen ketään, kaikki neuleblogit ovat ihania, kukin omalla tavallaan.
—
Ja takaisin varsinaisiin neuleasioihin.

Viime aikoina täällä on valmistunut yksi pitsihuivi, Kitmanin Jaali:

Lankana Wollmeisen pitsi, sävyssä Aquarius. Ihana malli, vaikkakin hivenen normaalia huivia työläämpi, johtuen siitä että pitsiä neulotaan myös nurjalla puolella.

Tällä hetkellä puikoilla on Gretel-hattu Fyberspatesin silkki/merino sekoitteesta:

Ja ehdottomana lempparityönä keskeneräisistä on toinen Still Light tunika.

Lankana Huivi-Puffa (20% kashmir, 80% merino) sävyssä Sammalsuo. Tämä projekti yllätti totaalisesti puskan takaa, nimittäin nuo 3 vyyhtiä sain Satunnaisena Ystävällisenä Tekona joltakulta ihanalta ihmiseltä, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään. Mutta aion sen jonain päivänä saada selville ja mennä antamaan aivan valtavan suuren halin. Tällä hetkellä keskeneräisestä työstä ei ole kunnon kuvaa, joten laitan vain kuvan noista ihanista lankavyyhdeistä. ♥

Nyt otan neuleeni, ja suunnistan sohvalle löffäämään.

 

Batikkia ja hämmentävä yritys

Kuten viimeksi mainitsin, taas kerran puikoilta vapautui yksi pitsihuivi. Tällä kertaa tosin hieman vähemmän pitsiä kuin yleensä, johtuen ihan siitä että huivissa mukana myös palmikkoja.
Malli on Batik, ja lankana Wollmeisen 100% merino sävyssä Fliederbusch.

Huivi oli mukava ”välipala”, varsinkin kerrosten lyheneminen loppua kohti piti neuleinnon kohdallaan. Lankaa jäi vyyhdillisestä jäljelle 17g joten medium-kokoinen huivi onnistuu hyvin yhdestä vyyhdistä 100% WM:ää.

Huivin väri on äärimmäisen hankala kuvattava, joko näyttää liian tummalta (ylempi kuva) tai sitten kamera haluaa taittaa sävyn siniseen. Oikea sävy on jotain noiden kahden kuvan väliltä.

Mutta aloitin jotain uuttakin 😀 . Puikoilla on ylhäältä alas neulottava, raglan-hihainen, sileää oikeaa oleva neuletakki. Mallin nimi on Featherweight cardigan, ja toivottavasti saan sen valmiiksi tällä viikolla.

Lankana (taas kerran) Wollmeisen pitsilanka, sävynä Flaschenpost.

 

Välipäivähuivi

Jouluaattoiltana päätin lahjoittaa itselleni huiviohjeen ja valinta päätyi tällä kertaa Damask-nimiseen malliin. Huivi hyppäsi samana iltana puikoille, ja kolmen päivän neulonnan jälkeen valmistui tapaninpäivänä.
Lankana Wollmeisen pitsivahvuus, sävyssä Aquarius, ja lankaa kului vain 54g. Vyyhdissä kun on sen reilut 300g lankaa, niin muutaman huivin samaa sävyä saisi vielä tehtyä.

Helppo malli, ja mukavan nopeantuntuinen neulottava, johtuen varmaankin siitä että huivi aloitetaan luomalla ulkoreunan silmukat ja jokaisella kerroksella silmukkamäärä vähenee. Joten toisin kuin niskasta aloitettavissa huiveissa, pisimmät kerrokset neuloo silloin kun vielä on innostunut uudesta neuletyöstä.

Nyt puikoilla on täällä blogissakin vilahdelleet helmikoristeiset sormikkaat, joista puuttuu enää 1 ½ sormea ja päättely. Tavoitteena on saada ne valmistumaan vielä tämän vuoden puolella.

 

Talvinen tähtitaivas

Pakkasta, lunta, lisää lunta ja kylmän kirkkaat tähtiyöt.

Viime aikoina on tullut aloiteltua uusia neuleita siihen pisteeseen saakka, että vapaat puikot on kaikki käytössä. Oli sitten pakko rykäistä joku puikoilla lojuva neule valmiiksikin, että saa uutta työn alle.

Arpaonni osui tummansiniseen Wollmeisen pitsilangasta tekeillä olleeseen huiviin, jonka ohjeen sain eräässä vaihdossa alkuvuodesta. Reilun viikon tiukka neulerupeama, ja valmistui se sittenkin. On nyppyjä, helmiä ja ties mitä.
Huivista tuli taas kerran tapani mukaan hieman kookas, yläreunalla mittaa 222cm ja keskikorkeuskin reilun metrin. Kyllä se käyttöön pääsee kuitenkin, ihan varmasti.

Jaa kuvia, no onhan mulla niitäkin näyttää:

Ennen pingotusta:

Muutama yksityiskohta:

ja pakollinen ”huivi valtaa parisängyn”-otos:

Ohje löytyy Ravelrystä, maksullinen tosin.

 

Pinkkiä pitsiä ja lisää kimallusta

Huh, välillä sitä miettii, että onko mitään järkeä asettaa itselleen aikarajoja/-tavoitteita neulontaan liittyen? Viime viikolla sain päähäni että haluan viikonloppuna oleviin juhliin pukuni kanssa vaaleanpunaisen huivin ja Travelling woman (edellisessä postauksessa on ravelrylinkki) siirtyi puikoille. Kuten taisin mutista, liukas ja helposti neuloutuva lanka yhdistettynä helppoon malliin aiheutti paljon toistuvaa silmukoiden laskemista ja siitä seuraavaa turhautumista kun aina oli joko pari liikaa tai liian vähän. Huivi kuitenkin valmistui, ja ihan ajoissakin 😀

Tällä kertaa huivista ei edes tullut mikään jättiläinen, vaan juuri sopivan kokoinen peittämään hartiat olkaimettoman juhlapuvun kaverina.

Yläreunasta mitattuna leveyttä on hieman reilu 140cm, ja korkeutta keskeltä suunnilleen 50cm. Sopii siis hyvin ihan kaulahuivikäyttöönkin talvella.

Postipoika on tällä viikolla kantanut useita paketteja laatikkoon, ja silmukkamerkkejä tekee taas mieli puuhastella. Alapuolella pari ryhmäkuvaa kimaltavista kavereista jotka ovat muuttaneet tänne:

Valikoima erikokoisia ja -värisiä lasihelmiä, vielä kun saisin sen rengas-tilauksen Atlantin toiselta puolelta niin pääsisin taas puuhaamaan kolvin ja liiman kanssa rinkuloita.

Toisessa potretissa lepäilevät vielä pusseissaan värilajitelma Swarowskeja, nuo tulevat kerrosmerkkeihin ja roikkuviin silmukkamerkkeihin sitten lähitulevaisuudessa..

Eipä tuossa kovin montaa kappaletta jokaista väriä ole, mutta riittävästi aina yhteen settiin kuitenkin.

 

Tekee se jotain valmiiksikin.

Ohohups, menipäs viimepostauksen jälkeen kulunut puolitoista viikkoa vikkelästi. Mies vietti kesälomaa joten aika kului ihan muissa puuhissa kuin blogin miettimisessä. Onneksi kuitenkin pitkästä aikaa tällä kertaa on jopa jotain valmistunuttakin todisteeksi siitä, ettei täällä ihan olla vain laiskoteltu.

Puikoilla on edelleen muutama pitsihuivi, ja sain vaihtopaketin myötä myös lahjaksi uuden huiviohjeen, joka tietenkin piti samantien laittaa puikoille. Siitä tosin muutama sananen lisää myöhemmin. Kun pitemmän aikaa on näperrellyt noiden ohuiden pitsilankojen parissa, niin kaipasin puikoille jotain hieman ”jykevämpää” ja nopeammin neuloutuvaa, joten päädyin taas kerran turvautumaan sukkalankavyyhtiin ja 2½mm puikkoihin. Hih, kai meillä kaikilla on omat käsityksemme ns. isoista puikoista ja paksusta langasta.

Malliksi valikoitui tuttu ja turvallinen Cookie A:n Monkey, joita olenkin neulonut jo useita pareja. Langaksi päätyi Socks that Rock sävyssä Farmhouse, ja hämmentävää kyllä, tällä kertaa lanka käyttäytyi harvinaisen kiltisti eikä ryhtynyt lätäköitymään missään vaiheessa. Vain miellyttäviä, symmetrisiä raitoja kautta koko sukan. Varsinaista väriterapiaa, juurikin sellainen piristys mitä kaipasin.

Ja vielä lähikuva siitä kuinka ihanan kiiltävää tuo lanka on, vaikka onkin ihan 100% merinoa:

Vihreä pitsihuivi on edelleen puikoilla, tosin keskiosa on jo neulottu ja aloitin viikonlopun aikana neulomaan siihen reunapitsiä. Selailin pitkään eri neulekirjoja ns. täydellisen reunapitsin etsintäpuuhissa, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä käytettävänä ennenkuin huivin pitää olla valmis, niin päädyin tuttuun Print O’the Waven reunapitsiin (sitä kun tuli punaista stoolaa neulottaessa tikutettua yli 5 metriä).

Ravelryvaihdon myötä sain ihanalta vaihtopariltani myös lahjaksi huiviohjeen, jonka tarkoituksena oli olla haaste. Ja sellainen se kyllä vaikuttaisi olevan, sillä vaikka pitsihuiveja olenkin neulonut todella paljon, tässä kyseisessä huivissa käytetään paljon sellaisia silmukkatyyppejä/tekniikoita joita en ennen ole jostain syystä opetellut. Huivimalli siis on Star Leaves Shawl (ravelrylinkki) ja huivi koostuu useasta erilaisesta pitsimallikerrasta, joista olen nyt saanut tehtyä melkein ensimmäisen osion valmiiksi.

Lankana on Colourmartin 100% 2ply Cashmere, aivan ihanan pehmeää, joskin hieman vielä ”öljyistä” kun neulon sitä suoraan kartiolta. Uskoisin että pehmenee vielä huomattavasti pesun ja pingotuksen myötä.

Ja koska nyt on jo jalkoihin on jo lämmikkeet kudottu, niin työn alla on edelleen keltaiset palmikkosormikkaat joista olen tainnut aiemminkin mainita. Eli Laris Designin Entangled Stitches-malli on edennyt ensimmäisessä sormikkaassa jo yli peukalokiilan.  Luultavasti joudun muokkaamaan ohjetta tästä eteenpäin melko lailla, sillä omat sormeni ovat hyvin kapeat ja lyhyehköt, joten täytyy tutkailla ohjetta ja sitten soveltaa tarpeen mukaan. Kaunishan tuo malli on, siitä ei pääse mihinkään, mutta ranteet ovat kovilla kun kieputtelee noita silmukoita toistensa ympäri.

Ai niin, vielä loppubonuksena tuore ihastus kynsilakkarintamalla, Nfu Oh:n ihana hololakka #61:

Tähän kimallukseen on hyvä lopettaa tältä erää, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu. 😀

 

Venyvää vihreää edelleen

Tällä hetkellä tuo edellisen postauksen vihreä pitsistoola on edelleen työn alla, ja tuossa laskeskelin että siitä saattaa tulla melkoisen kookas. Tällä hetkellä lankaa on 100g vyyhdistä kulunut 15grammaa, ja keskiosan lehtikuviota on valmistunut 20 toistoa. Mittaa huivilla on pingottamattomana nyt n. 65cm ja jos laskin oikein että yhteen toistoon kuluu lankaa 0,75g niin puolella vyyhdillä keskiosaan tulisi sitten 67 toistoa. Voi tosiaan olla, että taas kerran lopputuloksena on hieman kookkaampi huivi. 😀 Onneksi pitsihuiveissa ei koolla sinänsä ole väliä, ainahan sen pystyy kietomaan ympärilleen jotenkin.

Kesken neulonnan pingotettu alkupätkä

Tuossa kuvassa näkyy jotenkuten uudet pingotusneulani, tilasin ne Ihan Pienestä Putiikista, ja tykkään niistä kovasti. Neulojen päät ovat normaalia isommat (ja kukan muotoiset 🙂 ) joten ne pitävät hyvin silmukat paikoillaan, eivätkä päästä niitä luiskahtamaan pois vaikka pingottaisikin todella tiukalle.

Perspektiivillä on kiva leikkiä, ja tässä näkyy kukkaneulatkin.

(ylläolevassa kuvassa langan väri näkyy kerrankin täysin oikeanlaisena)

Pitäisi varmaan alkaa selailemaan noita mallineulekirjoja ja suunnittelemaan millaisen reunapitsin tuohon huiviin haluan. Yritän saada huivin valmiiksi syyskuun alkuun mennessä, jolloin on tuttavapariskunnan häät jotta saisin sen ”lämmikkeeksi” juhliin. Eihän tuo juuri mitään lämmitä, mutta olkaimettoman juhlapuvun kanssa pitää kuitenkin jotain olla hartioita peittämään ainakin kirkon ajaksi. Vielä pakollinen lähilähikuva yksittäisestä mallikerrasta:

Voiko näin vihreästä langasta muuta kutoa kuin lehtikuviota? 😉

Jottei kaikki aika kuluisi ihan vain tuon huivin kanssa, olen myös taas näperrellyt silmukkamerkkejä. Toiveena oli 6+1 setti ”jotain sinistä” joten tälläinen oli lopputuloksena:

Ilta-aurinko oli todella keltainen tätä kuvatessa

Tälläistä tälläkertaa, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu neulerintamalla 🙂 .

 

Jotain vihertää

Taas on puikoilla pitsiä. Tällä kertaa tosin vältin uuden Harunin aloittamisen, eiköhän kolme samanlaista huivia kuukauden sisällä riitä hetkeksi. Nyt on vuorossa Victorian Lace Today-kirjasta eri huivien pohjalta kehitelty suorakaiteen mallinen ”stoola”, yhdestä huivista keskiosa ja sitten kun lankaa on kulunut puolet 1200m/100g vyyhdistä niin alan miettiä sopivaa reunusta. Lankana ihana Fyberspatesin Nef Lace, jossa on silkkiä, kashmiria ja alpakkaa. Kesään sopivasti värinä on Rich Moss, joka on liki täsmälleen koivunlehtien sävyinen. Saa nähdä kuinka ison huivin reilusta kilometrista saa aikaan.

Pahoitteluni kuvien laadusta, nappasin ne pikaisesti kännykällä kun kamera latailee akkuaan.

 

Kuin pyörällä ajaisi

Viime viikolla posti toi mukanaan kolme metriä kangasta, ja päätin kesäprojektina palauttaa mieleeni ompelukoneen käytön perusteet. Nuorempana tykkäsin kovasti vaatteiden ompelemisesta, mutta viime vuosina tuo ompelukone on jäänyt pölyttymään varastoon.

Nyt kuitenkin oli tarve kesäkassille joten pienen harjoittelun jälkeen ryhdyin toimeen. Ompelukone on parisenkymmentä vuotta vanha, äidiltäni perinnöksi saamani Eva Midinette 716, ja ilmeisesti pitkä käyttötauko on hieman tehnyt hallaa. Alalangan kanssa on pieniä vaikeuksia mutta onneksi lämmettyään kone tekee suhteellisen siistiä jälkeä.  Kassista tuli mielestäni ihan mukavan kesäinen, kuosi on ihanan piristävä.

Kesäkassi

Kassiin mahtuu sopivasti ainakin A4-kokoinen neuleohjekansio, sekä muutama pikkuprojekti. Yläreunaan laitoin nepparin pitämään kassin suuaukon kiinni ja etupuolella on pieni tasku esim. auton avaimia tai kännykkää varten.

Yläreuna

Taskusta näkyy hyvin kuosi, tykkään erityisesti tuosta pikkupöllöstä toisen pään päällä 😀

Tasku

Kassin pohjaan tein ”viisteet” jotta pohjasta tuli nelikulmainen ja sinne mahtuu paremmin isompiakin tavaroita:

Kassin pohja

Kai asia on niin, että sen minkä nuoruudessaan oppii, muistaa hyvin vaikka välissä olisi vuosien tauko.

Kangas on tilattu Etsystä, myyjältä nimeltä Luckykaerufabric , ja aion kyllä hankkia sieltä enemmänkin kankaita.

On täällä neulottukin, viime viikolla puikoilta pyörähti jo kolmas Haruni, tällä kertaa lankana oli ihana Fyberspatesin Scrumptious 4ply sävyssä Golden Pumpkin:

Haruni ottaa aurinkoa

Ryppyisestä silmukkakasasta kuoriutui taas kerran pingotuksen myötä pitsipinta esille:

Laaksoja ja kukkuloita

Ennen pingotusta pinta muistuttaa kananmunakennoa mutta vuorokauden nuppineulojen avustaman kuivumisen jälkeen tilanne on aivan toinen:

huivi valtaa parisängyn, mitat 220cm*110cm

Huivista tuli tällä kertaa ihan tarkoituksella kookas, ilmojen kylmettyä tuohon on helppo kääriytyä sohvalle neulomaan tai ihan vain telkkarin ääreen löffäämään.

Tällä hetkellä tosin ei minkäänlaiselle lämmikkeelle ole tarvetta, sisälläkin kun lämpötila hipoo 30 astetta. Minun puolestani voisi tämä helleaalto jo loppua, tuntuu että astmakin pahenee kuumuudessa ja suihkussa saisi käydä tunnin välein jos vain jaksaisi. Taidankin siirtyä sohvalle limsalasin kera ja katsella lasten kanssa jonkin piirretyn.