Viherpeukalo ja muita sormia

Mulle tulee aina välillä tämmöisiä… miten sen nyt sanoisi? ”Kausia”? (vähän samantyylinen termi kuin entinen ”uhmaikä” joka nykyään onkin sitten ”tahtokausi”)
Välillä puikoilla on vain ja ainoastaan sukkia, lisää sukkia ja vielä muutama sukkapari siihen päälle. Toisina hetkinä on pakko tehdä erilaisia päänlämmittimiä, baskereita ja pipoja. Ja ei lähdetä nyt ollenkaan puuttumaan noihin pitsihuiveihin, joita täällä sikiää hämmentävän vilkkaalla tahdilla.

Ja asiaan, nyt on ollut vallan vilkas käsienlämmitin-kausi päällä, on tullut tehtyä niin tumppuja, kuin sitten noita helmikoristeisia hanskojakin, ja viimeisimpänä valmistuneena tekeleenä (tai toiseksi viimeisenä, yksi pitsihuivi 😀 on just likoamassa ja odottaa pingottamista) putkahti puikoilta pari viherpeukaloita eli siis vaaleanvihreät palmikkohanskat.

Mallin nimi on Meisi jotka on suunnitellut uskomattoman taitava Laris.

Hanskat olivat suhteellisen nopeatekoiset, kokonaisuudessaan aikaa taisi mennä 10 päivää. Tosin viimeinen hanska valmistuikin sitten päivässä, kun pääsin hömppäsarjojen tuijottelun avulla neule-flow’n ihanaan tilaan.

Lankana Wollmeisen Twin (80%merino, 20% poly..joku) sävyssä Pistazie ja lankaa kului hanskapariin alle puoli vyyhtiä eli suunnilleen 75g.

Lähiaikoina postailen sitten kuvia tuosta tällä hetkellä hyvin märästä pitsihuivista, katsotaan koska seuraavan kerran saan sormet irroitettua puikoista ja naputtamaan näppistä.

Advertisement

 

Ei päätä eikä häntää, vaan lämmintä kättä ja jalkaa.

Päätin uuden vuoden kunniaksi saada muutaman hyvän aikaa odotelleen neuleen valmiiksi, ja ensimmäisenä työpöydältä käsiin tarttui Eisblume-hansikkaat joista puuttui toisesta hanskasta sormet. Loppujen lopuksi aikaa ei kulunut paria tuntia enempää kunnes hanska oli valmis. Langanpäiden päättely tosin on edelleenkin kaikkein inhoittavinta hommaa hansikkaiden neulonnassa.. 🙂

Lankana Wollmeisen 100% merino, sävyssä Flaschenpost ja lankaa kului 75g.

Malli oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja vaikka helmien pujottelu virkkuukoukulla olikin hieman hidasta, niin yhteensä aktiivista neuleaikaa tuo hanskapari kulutti alle viikon.

Jotta myös varpaat pysyisivät lämpiminä, puuhastelin valmiiksi myös Marlene-sukat, joista ensimmäisen sukan olin neulonut joskus syksyllä hieman kantapään yli. Katselin päivän verran Taistelutoverit-sarjaa ja tikuttelin sukan valmiiksi ja eilen valmistui sille parikin.

Lankana näissä Wollmeisen Twin (80% merino, 20% poly..jotain), sävyssä Mistelzweig ja lankaa kului 109g.

Nyt puikoilla on taaskin Wollmeisea, tuloillaan hansikkaat joista kuvia sitten kunhan saan aikaiseksi jotain näyttämisen arvoista.

 

Lämmintä kättä ja kimallusta

Hupsis, syys”loma” sitten hieman venähti, tuli näemmä pidettyä blogilomaa oikein urakalla. Neulepuolellakin on ollut hieman hiljaiseloa viime aikoina, keskeneräiset projektit eivät oikein ole edistyneet mutta silti on tullut aloitettua ja purettua niitä aloituksia ihan kokeilumielessä uusista langoista. Ehkä jonain päivänä taas saan jotain oikeastikin valmiiksi.

Tällä hetkellä työn alla aktiivisimmin on hanskapari, talvikeli kun yllätti kylmäsormisen neulojan joten lämmikettä olisi pikkuhiljaa pakko saada näppeihin. Nahkahanskat kun eivät loppupeleissä järin paljoa lämmitä.
Hansikasmallina on tällä kertaa Laris Designin ihana Eisblume, jossa on koristeena kirkkaita (hieman liian suuria) hopeasisushelmiä. Tiedän, että hopeasisus tulee tummumaan ajan myötä, joten siitä syystä valitsinkin tumman langan kanssa kirkkaat helmet jotta erottuvat sitten kunnolla neuleesta vielä myöhemminkin. Onhan nämä melkoiset ”bling”-hanskat, mutta elämässä pitää aina välillä olla hieman kimallusta, vai mitä?

Lankana Wollmeisen 100% merino sävyssä Flaschenpost:

ja vielä toinen kuva kämmenselän puolelta:

Tykkään kovasti tuosta mallista, palmikot eivät ole täysin symmetrisiä vaan niiden pituudet vaihtelevat hieman siitä riippuen miltä puolelta hansikasta katsoo, ja vaikka neulominen onkin helmien vuoksi normaalia hitaampaa, niin kiinnostus pysyy hyvin yllä koska koko ajan ”tapahtuu jotain”.

Lankaakin on talouteen taas kotiutunut, vyyhdillinen Wollmeisen pitsilankaa sävyssä ”my old blue jeans” odottaa tuossa pöydällä inspiraatiota.

Pakko sanoa, että vaikka onkin kiva että noissa WM:n pitsivyyhdeissä on yli 1500m lankaa, niin sen käsin keriminen todella käy ranteiden ja sormien päälle. Kerimälaitteeni nimittäin luovutti puolessa välissä vyyhtiä ja loput oli pakko pyöritellä käsin. Painoa kerällä kuitenkin oli loppuvaiheessa yli 300g niin käsi oli päivän verran kerimisen jälkeen siinä kunnossa ettei neulomisesta tullut yhtään mitään.. 😀

Ai niin, koska syksy alkaa olla pimeimmillään nyt kun ei vielä lunta ole maassa valoa tuomassa, niin puuhastelin piristykseksi neuleisiin muutaman sateenkaari-silmukkamerkkisetin:
<

setissä 6 rinkulamerkkiä kirkkailla lasihelmillä,

sekä toisen setin jossa lasihelmien tilalla metalliset pallurat:

Nämä setit ovat kodittomia, joten ota yhteyttä jos kiinnostuit. Tuolla ”vapaanakasvaneiden merkkien sivulla” on yhteystiedot.

 

Tekee se jotain valmiiksikin.

Ohohups, menipäs viimepostauksen jälkeen kulunut puolitoista viikkoa vikkelästi. Mies vietti kesälomaa joten aika kului ihan muissa puuhissa kuin blogin miettimisessä. Onneksi kuitenkin pitkästä aikaa tällä kertaa on jopa jotain valmistunuttakin todisteeksi siitä, ettei täällä ihan olla vain laiskoteltu.

Puikoilla on edelleen muutama pitsihuivi, ja sain vaihtopaketin myötä myös lahjaksi uuden huiviohjeen, joka tietenkin piti samantien laittaa puikoille. Siitä tosin muutama sananen lisää myöhemmin. Kun pitemmän aikaa on näperrellyt noiden ohuiden pitsilankojen parissa, niin kaipasin puikoille jotain hieman ”jykevämpää” ja nopeammin neuloutuvaa, joten päädyin taas kerran turvautumaan sukkalankavyyhtiin ja 2½mm puikkoihin. Hih, kai meillä kaikilla on omat käsityksemme ns. isoista puikoista ja paksusta langasta.

Malliksi valikoitui tuttu ja turvallinen Cookie A:n Monkey, joita olenkin neulonut jo useita pareja. Langaksi päätyi Socks that Rock sävyssä Farmhouse, ja hämmentävää kyllä, tällä kertaa lanka käyttäytyi harvinaisen kiltisti eikä ryhtynyt lätäköitymään missään vaiheessa. Vain miellyttäviä, symmetrisiä raitoja kautta koko sukan. Varsinaista väriterapiaa, juurikin sellainen piristys mitä kaipasin.

Ja vielä lähikuva siitä kuinka ihanan kiiltävää tuo lanka on, vaikka onkin ihan 100% merinoa:

Vihreä pitsihuivi on edelleen puikoilla, tosin keskiosa on jo neulottu ja aloitin viikonlopun aikana neulomaan siihen reunapitsiä. Selailin pitkään eri neulekirjoja ns. täydellisen reunapitsin etsintäpuuhissa, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä käytettävänä ennenkuin huivin pitää olla valmis, niin päädyin tuttuun Print O’the Waven reunapitsiin (sitä kun tuli punaista stoolaa neulottaessa tikutettua yli 5 metriä).

Ravelryvaihdon myötä sain ihanalta vaihtopariltani myös lahjaksi huiviohjeen, jonka tarkoituksena oli olla haaste. Ja sellainen se kyllä vaikuttaisi olevan, sillä vaikka pitsihuiveja olenkin neulonut todella paljon, tässä kyseisessä huivissa käytetään paljon sellaisia silmukkatyyppejä/tekniikoita joita en ennen ole jostain syystä opetellut. Huivimalli siis on Star Leaves Shawl (ravelrylinkki) ja huivi koostuu useasta erilaisesta pitsimallikerrasta, joista olen nyt saanut tehtyä melkein ensimmäisen osion valmiiksi.

Lankana on Colourmartin 100% 2ply Cashmere, aivan ihanan pehmeää, joskin hieman vielä ”öljyistä” kun neulon sitä suoraan kartiolta. Uskoisin että pehmenee vielä huomattavasti pesun ja pingotuksen myötä.

Ja koska nyt on jo jalkoihin on jo lämmikkeet kudottu, niin työn alla on edelleen keltaiset palmikkosormikkaat joista olen tainnut aiemminkin mainita. Eli Laris Designin Entangled Stitches-malli on edennyt ensimmäisessä sormikkaassa jo yli peukalokiilan.  Luultavasti joudun muokkaamaan ohjetta tästä eteenpäin melko lailla, sillä omat sormeni ovat hyvin kapeat ja lyhyehköt, joten täytyy tutkailla ohjetta ja sitten soveltaa tarpeen mukaan. Kaunishan tuo malli on, siitä ei pääse mihinkään, mutta ranteet ovat kovilla kun kieputtelee noita silmukoita toistensa ympäri.

Ai niin, vielä loppubonuksena tuore ihastus kynsilakkarintamalla, Nfu Oh:n ihana hololakka #61:

Tähän kimallukseen on hyvä lopettaa tältä erää, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu. 😀

 

Vaihtopakettia ja lämmintä kättä

Olin toista kertaa mukana Ravelryn erään suomalaisryhmän vaihdossa, jonka aiheena oli tällä kertaa Haaste, ja sain pakettini maanantaina. Hyvin oli parini minun puuhiani tutkinut, sillä paketti oli erittäin mieluinen ja ns. teinikielellä super IhQ 😀 .

Ravelryn vaihtopaketti

Paketissa oli kovamuovinen tarvikerasia neuletilpehöörille, ja rasian sisältä löytyi ihana vyyhti Fleece Artistin Nyoni-lankaa, joka luultavasti muotoutuu joko pystysuuntaan raidoittuvaksi syyshuiviksi tai sitten sukiksi. Rasiassa asui myös pieni pupu, joka saa kulkea keskeneräisten töideni valvojana vahtimassa etteivät silmukat hypi pois puikoilta silloin kun en itse niitä vahdi.

Paketin sisältö kokonaisuudessaan

Paketti sisälsi myös puisen viivoittimen, juuri sopivan mittaisen esim. neuletiheyden tarkistamiseen, suloisen leppäkerttu-rullamitan, karkkia (mun lemppareita ♥ )  ja lahjakortin Ravelryn johonkin maksulliseen ohjeeseen. Haasteenani on arvata, minkä ohjeen parini on minulle ostanut ja sitten toteuttaa se.

Kiitos, ihana vaihtoparini, osuit kyllä täysin oikeaan paketin sisällön suhteen ♥♥. (Ja arvaus henkilöllisyydestäsi on jo laitettu keskusteluryhmän puolelle 🙂 ).

Neulottukin täällä taas on, vaikka mitään ei olekaan valmistunut. Viime postauksen jälkeen puikoille on hyppinyt useita uusia töitä, ja lankaakin on tullut ostettua..

Ajattelin kerrankin olla ajoissa liikkeellä syyssäiden varalta, ja aloitin neulomaan itselleni syyshansikkaita. Malliksi valitsin Julia Muellerin suunnittelemat Entangled Stitches-sormikkaat (ravelrylinkki) ja langaksi Blue Moon Fiber Artsin Socks that Rock-langan sävyssä 24carat.

Silmukoita likimiten solmussa

Saa nähdä, toivottavasti jaksan kieputtaa noita silmukoita toistensa ympäri vielä 1½ hanskan verran, tämä neule kun ei todellakaan kuulu ns. aivotonta neulontaa-kategoriaan, vaan neulekaaviota on pakko tutkailla orjallisesti joka kerroksella. Mutta luulisin että valmistuttuaan näistä tulee kyllä hyvin mieluisat syyshanskat.

Koska olen pitsihuiviaddikti, niin puikoille oli pakko saada edellisen postauksen vihreän huivin lisäksi vielä toinen yksilö, josta tosin tällä hetkellä ei vielä ole kuvaa. Lanka kuitenkin ansaitsee maininnan ja kuvan, sillä en voinut vastustaa 100% silkin kutsua nettikaupan sivuilta ja viime viikolla kotiutui ihanan taivaansininen vyyhti joka sisältää kilometrin verran seittimäisen ohutta, ja unelmanpehmeätä pitsilankaa.

Kuin kesätaivas vyyhdellä

Lanka on YarnAddictin kaupasta, ja ei varmasti jää ainoaksi sieltä hankkimakseni vyyhdiksi. Ehkä seuraavalla kerralla olen saanut tuosta huivinalusta jo kuvaakin, tällä kertaa kamerasta taas kerran loppui akku ennenkuin sain kunnollisen kuvan.

Nyt kello näyttää siltä, että pitää alkaa valmistautumaan sunnuntain viettoon, suuntana veljen lasten synttärijuhlat.

 

Viikon luontoääni.. eiku?

Hmm. Näemmä blogi on taas jäänyt neulonnan alle aika pahasti. Kuluneen viikon aikana on syntynyt sukkapari Fyberspatesin sukkalangasta, tosin en ole ihan varma pääseekö kaunis malli esiin parhaiten näinkin monivärisessä langassa?

Francie-sukka Fyberspatesin 100% merinolangasta

Tykkäsin kovasti noiden Francie– sukkien neulomisesta, varsinkin kantapään kiilakavennukset ja kärkimuotoilut miellyttivät silmää. Tosin sukista menee luultavasti kärjet uusiksi, mallin mukaan tehtynä minijalkani (koko 35/36) on hieman lyhyt tuohon malliin. Täytyy miettiä kuinka saisin muokattua tuota kärkeä sopivammaksi. Mutta joka tapauksessa jalkapohjan puolelta katsottuna varsin mielenkiintoinen muotoilu.

Francie pohjalta päin katsottuna

Tuossa kuvassa näkyykin jo alkanut purkuprosessi, varmasti tulen tätä mallia kutomaan useamman parin sillä huolimatta siitä että pohjan tapahtumiin joutuu neuloessa kiinnittämään huomiota, niin on tämä malli kuitenkin vallan mainiota telkkarineulontaa.

Muutakin on kuluneen viikon aikana tapahtunut, eilen aloitin elämäni ensimmäisten sormikkaiden tikuttamisen, kaupasta ostetut sormikkaat kun yleensä ovat väistämättä liian isoja. Olenkin päätynyt hoitamaan nuo ostokset lastenosastoilta mutta jotenkin tälläisenä yli kolmikymppisenä huvittaa käyttää hansikkaita joiden kokolapussa lukee koko ”4-6v” tai ”6-8v”… Pieni mikä pieni.

sormikasyritelmä, lankana Fyberspatesin Scrumptious

Noiden sormikkaiden lankaan ihastuin jo Ishbeliä kutoessani, ja kun tuota silkki/merino-sekoitetta löytyi pari vyyhtiä kaapista niin toivon että ne muotoutuvat tässä kesällä sormikkaiksi ja myssyksi jonne saa talvella pitkät hiuksetkin piiloon. Myssyn ohje täytyy vielä kaivaa jostain Ravelryn uumenista, minulla kun on tavoitteena kasvattaa todella pitkät hiukset niin pipon sisälle pitää talvella mahtua kohtalaisen suuri nuttura.

Näpertelyvimmaa olen lääkinnyt puuhastelemalla silmukkamerkkejä, ja ajattelinkin että voisin tehdä niitä vaikka muillekin neulojille, joten jos joku lukija tykästyy noiden merkkien malleihin niin ilmoitelkaa.

sateenkaarta ja pikkukristalleja

Tuo taustalla oleva ruutupaperi (7mm*7mm) on aika hyvä mittanauha noiden kokoa arvioidessa, teen pääasiassa tuollaisia sukan neulontaan soveltuvia merkkejä. Luultavasti noista menee vielä 5mm puikko kohtalaisen hyvin läpi, en tosin ole sen kokoisilla testannut kun mieluiten käytän alle 3,5mm puikkoja.

lasihelmien väriskaalaa

Nyt suunnistan kohti aamukahvia, ja sitten pitäisi pakata lapset autoon ja lähteä hakemaan Ikeasta lankalaatikoita. Seuraavan kerran luultavasti päivitän blogia jossain vaiheessa ensi viikkoa, kunhan taas saisin jotain neuleita valmiiksi.