Monta rautaa tulessa.. tai siis lankaa ja kuitua työn alla

Pikkuhiljaa täälläkin on taas käsityöt edistyneet. Still light tosin edelleen odottelee yhtä hihaa ja taskuja, mutta koska yhden projektin valmiiksisaattamiseen tällä hetkellä ei keskittymiskyky riitä, niin olen sitten aloitellut kaikenlaista muuta.. Kyllä se villapaitakin sieltä varmaankin jossain vaiheessa valmistuu, mutta eipä tässä mihinkään liene kiire.

Aloitin kevään tuloa odotellessa Colour Affection-huivin, kun en keksinyt ihanalle wollmeisen Maharani-vyyhdille muutakaan soveliasta projektia. Sävyinä siis Pistazie, Maharani ja Moses/My old blue jeans (tuosta tummasta kerästä oli vyöte kateissa).

Tältä tuo näyttää tällä hetkellä:

Juurikin sellainen väripilkku joka piristää mukavasti kevättä odotellessa.

Kehruupuolellakin pientä edistystä tapahtuu, viime viikolla postilaatikosta löytyi sekä Salmelan Tuulian Kehrääjän Käsikirja, että sopivasti Hopeasäikeeltä tilattua bfl/nylonia.

Täytyy sanoa, että kuidulla ja kuidulla on eroa, tuo bfl suorastaan soljuu sormissa ja toivottavasti tällä kertaa saan aikaiseksi ihan neulontakelpoista lankaakin. Ensimmäinen värttinällinen valmistui eilen, en viitsinyt 35g enempää kehrätä tuolle mun suht kevyelle värttinälle (taitaa painaa n. 25g) joten kerin säikeen talteen odottamaan kertausta ja nyt on taas mukavampaa pyöritellä tyhjälle värttinälle kynsilakkaan mätsäävää kuitua 🙂

Tänään pallomaha täytti 30+0 viikkoa, joten loppusuora alkaa senkin osalta häämöttää. Pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa perehtyä noihin vauvaneuleisiinkin, jos aion ipanan pukea itseneulomiini vaatteisiin. Taidankin tästä siirtyä taas huilailemaan ja miettiä neuloisiko huivia vai kehräisikö lankaa… Valintoja, valintoja.

Advertisement

 

Hurahdus.

Ei oo mun juttuni, vaatii liikaa kärsivällisyyttä. Näin siis ajattelin vielä reilun viikko sitten kehräyksestä. Varsinkin värttinä-sellaisesta. No, varaan oikeuden käyttäytyä kuin mikäkin tuuliviiri, sillä nyt puhaltaa selkeästi kuituisempaa yläpilveä tännepäin. Pari päivää olen opettanut sormenpäitä käsittelemään villaa ja värttinää, ja hitto vieköön, tähänhän jää koukkuun!

Pitäisi neuloa keskeneräiseen Still Lightiin hihoja, mutta valitettavasti postin tuoma merinotopsi vie kyllä keskittymiskyvyn nyt 100-0.
Ei tuo vielä mitään kovin hienoa ja tasalaatuista ole tuo aikaansaannos, mutta harjoitteluhan tässä vasta on käynnissä.

Tässä pari kuvallista todistuskappaletta tältä päivältä:

Nyt sormet syyhyää takaisin topsin pariin, joten ehkä palailen myöhemmin 🙂

 

Perjantain ratoksi

Kuten aiemmin mainitsin, lepäily on ollut (ja tulee olemaan) päivän sana lähiaikoina, ja siihen liittyen keskittymiskyky on ollut mitä on. Tästä johtuen päädyin tuttuun ja turvalliseen sileään neuleeseen jota onkin puikoilla ainakin kahdessa eri muodossa.

Still Light on ollut luottoneuleeni jonka ohjetta ja kokoa ei juurikaan ole tarvinnut muokata, mutta hihojen ja helman pituutta säätämällä olen tehnyt jo kolme eri versiota. Neljäs on ollut puikoilla joulukuusta lähtien, ja toivon mukaan saan tänään siitä taskut erilleen ja pääsen helman pariin neulomaan. Lankana on toista kertaa Huivi-Puffa, joka on osoittautunut aivan loistavaksi langaksi tälle mallille. 3mm puikoilla tuloksena on pehmeästi laskeutuvaa, sopivan tiivistä pintaa joka on kevyttä mutta lämmintä. (Kuvassa näkyy myös viimeisin varusteihastukseni, Knit Pron hiilikuituiset puikot) 

 

Lankaa kotiutuu vaivihkaa vähän väliä, liityin Puffalan ihkulankaklubiin syksyllä, ja joulukuun paketissa olikin aivan ihanan värisiä, unelmanpehmeitä vyyhtejä kaksin kappalein. Tiina on melkoinen velho väripadan kanssa puuhatessaan ♥

Jotta sileä neule ei pääsisi puikoilta loppumaan, hemmottelin itseäni joululahjaksi Filatura di Crosa Superior-kerillä, joista tulee isona Nuvem. Ensin pitää tosin saada tuo Still Light pois puikoilta. Tämä lanka on jotain aivan käsittämätöntä, kerästä tulee vahvasti mieleen Rowanin Kidsilk Haze mutta koostumus on vieläkin ihanampaa, 75% Kashmir 25%silkkiä. 25g:n kerässä on 300metriä lankaa joten uskoisin että viidestä kerästä tulee hyvän kokoinen kääriytymiskappale sitten joskus kunhan tuo valmistuu.

Nyt alkaa taas vaikuttaa siltä, että parempi siirtyä lähemmäs vaakatasoa elokuvan, neuleen ja teekupin kera.

 

Josko kokeilisin vieläkö tämä sujuu…

Tähän voisi laittaa sen perinteisen löpinän siitä, kuinka blogin pitäminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ihan liian pitkäksi aikaa, mutta en taida jaksaa. Eikun ohohups.
No, kuitenkin. Nythän on käynyt niin, että minulla on taas ihan liikaa aikaa käytettävänä kaikenlaiseen puuhasteluun, joten ehkä tämä bloggauskin taas palautuu mieleen.

Tosiaan, neulon edelleen, kunhan saan kameran akun ladattua niin laittelen hiljalleen kuvia radiohiljaisuuden aikana valmistuneista töistä, ja lanka- yms ostoksista. Tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla, jonka loppu tosin häämöttää jo ensi kuussa kun ”loman” nimike muuttuu äitiys-sellaiseksi. Kolmatta perheenjäsentä siis odotellaan, ja siitä johtuen olenkin joutunut huilailemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Yhtäkään vauvaneuletta en vielä tosin ole valmiiksi saanut, mutta muita projekteja on kyllä valmistunut. Vaikka tällä hetkellä mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolta, niin tuntuu vielä hieman aikaiselta alkaa tikuttelemaan sukkia/pipoja/yms pieniä töitä.

Kissat, joista mainitsin joskus pari vuotta sitten ovat kasvaneet jo 1½vuotiaiksi kolleiksi, mutta tuntuu että eivät ole kyllä vanhetessaan viisastuneet lainkaan 🙂 Menoa ja meininkiä on nyt varsinkin joulukuusen ollessa olohuoneessa riittänyt ihan liiaksikin asti. Mikä siinä on, että kuusenpallot pitää vähintään seitsemän kertaa päivässä purkaa oksilta lattialle ja useimmiten sohvan alle?

Katsotaan, ehkä alan taas kirjoitella enemmänkin, saa nähdä. Nyt pitänee mennä takaisin loputtoman sileän neuleen ja elokuvan pariin.

(toteanpa tässä vielä, että pitänee keksiä miten nuo pari vuotta vanhat postaukset saa pysyvästi arkiston uumeniin, turhaan sotkevat tässä nyt tätä mun ”uutta alkuani” 😀 )

 

(edit 3.1.13: Tätä edeltävät postaukset ovat todella vanhoja) Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… ja niin edelleen.

Marraskuu. Tänä vuonna ei taideta polttaa kynttilöitä, kiitos kahden karvaisen kaverin. Kissaperheenä eläminen on ollut melkoisen silmiä avaavaa, en ennen olisi uskonut että kissat eivät olekaan ketteriä ja älykkäitä eläimiä mutta nämä meillä asuvat kaksi ovat todistaneet että kissa tosiaan voi tippua päälleen metrin korkeudelta ja että toinen pennuista pelkää kuollakseen kärpäsiä. Suloisia räpeltäjiähän nuo ovat, mutta välillä aiheuttavat kyllä sen sortin pään raapimista että itseäkin ihmetyttää.

Jediritarit ovat kasvaneet kovin tässä parin kuukauden aikana, ja täyttävät kohta jo puoli vuotta. Leikkausaikaa pitäisi alkaa varailemaan sillä pieniä viitteitä alkavasta hormonimyrskystä on jo ilmassa.

Tässä Obi-Wan seurailee ulkomaailman tapahtumia mun tuolin selkänojan päällä tasapainoillen.

Anakin päätti pysyä hieman tukevammalla alustalla ja tuijotteli pikkulintuja turvallisesti sängyn päältä.

Päiväunia nukutaan edelleen tiukasti veljen vieressä,

kunnes taas herättyä aletaan juosta kämppää ympäri tiputellen tavaroita.

Kävin tässä blogihiljaisuuden aikana parin kuukauden kurssin jonka lopputuloksena päätin taas vaihtaa alaa, vastahan se on kolmas ”takinkääntö” aikuisiällä. Tammikuussa aloitan kone- ja metallitekniikan ammattikoulutuksen ja jossain vaiheessa valmistunen siis koneistajaksi. Ensin olin teekkari, sitten ryhdyin humanistiksi ja nyt päätynen duunariksi. Ehkä jonain päivänä musta vielä tulee aikuinen 🙂

Neuletöitä en kuitenkaan ole unohtanut, tosin valmistuneita hommia ei hirvittävän paljoa tällä hetkellä ole, keskeneräisiä töitä sitten sitäkin enemmän.

Tuoreimpana puikoilta on poistunut Ysoldan suunnittelema Gretel-myssy, lankana Fyberspatesin Scrumptious sävyssä Nom nom nom.

Aloitin tuon hatun jo kevättalvella, tarkoituksenani tehdä kevätmyssy, mutta näemmä siitä tulikin sitten marraskuun harmauteen piristyshattu. Sopivan lörppö niin että alle mahtuu isompikin nuttura (ja näistä yli vyötärön mittaisista hiuksista ei kovin pientä sykeröä enää tehdä) ja sopii mukavasti pari vuotta sitten neulomani Ishbel-huivin kaveriksi.

Puikoilla on tällä hetkellä muutamat sukat (niistä ei ole kuvia, kameran akku kuoli), pari pitsihuivia, ja päällimmäisinä puuhapinkassa aivan ihana Lothlorien Cape Cascaden 220:stä, vihreänä tietenkin.

Koska 220 on hieman karheampaa lankaa kuin mihin olen tottunut, aloitin myös jotain unelmanpehmeää, eli Yarn Harlotin mallin Pretty Thing Colourmartin ohuesta 100% kashmirista, tosin kertasin langan kolminkertaiseksi jotta kauluri lämmittäisi riittävästi. Lisäsin mallikertoja 2 tuohon kauluriin, tavoitteena saada riittävästi leveyttä jotta sen voi tarvittaessa nostaa hupuksi. Ihanan pehmeää lankaa ja kaunis malli, jos vain joskus saan sen valmiiksi asti. Tällä hetkellä työ näyttää melko säälittävältä 🙂

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin palailen taas asiaan tammikuulla 😉 mutta toivottavasti ryhdistäydyn jo hieman aiemmin ja muistan että ”mullahan on blogikin, tarttis varmaan tehrä jotain. ” 😀

 

Keväällä alkaa vihertää

Kuluneet pari viikkoa on taas mennyt melkoisen yksiavioisuuden (neuleasioissa siis) parissa, olen neulonut vain ja ainoastaan tuota vihreätä tunikaa. Nyt se alkaa jo olla pisteessä, jossa ehkä kehtaan laittaa muutaman kuvankin näkyville. Hämmentävää, kuinka sitä ihmismieli muuttuu ja yllättää uusilla mieltymyksillä. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan neulovani kokonaisia vaatekappaleita (huivia isompia siis) ja varsinkaan en uskonut pitäväni sileän neuleen väkertämisestä. Kumma kyllä, nyt tällä hetkellä sileä neule pyörönä on kaikkein miellyttävintä mahdollista neulontaa.

Ihanalla langalla on tietenkin osansa asiassa, ja tuo lahjaksi saamani Huivi-Puffa on kyllä ehdottomasti lempparilankojani ikinä. (pahoittelen suomenkielen väärinkäyttöäni.)
20% kashmiria yhdistettynä pehmeään merinovillaan, ja täydellisen utuisen sävyinen sammaleenvihreä. ♥

Tällä hetkellä yritän miettiä, kuinka pitkän helman tähän tunikaan haluaisin. Nyt lankaa on jäljellä 141g, josta pitäisi tehdä loppu helma, hihat ja taskupussit, ja haluaisin kuitenkin tähän versioon täyspitkät hihat..
Helmaa on nyt (taskunsuista alaspäin) neulottu 13cm, ohje sanoo että pitäisi neuloa 25cm mutta minua alkaa epäilyttää tuleeko tästä sitten liian pitkä? Olen kuitenkin ns. pituusrajoitteinen eli mittaa on alle 160cm joten tuleekohan tuolla ohjeen mukaisella senttimäärällä tästä lähempänä polvipituutta oleva mekko?

Jatkan mietintää.

Ai niin, laitan tähän vielä loppuun hieman kimallusta. Tein kälylleni setin kerrosmerkkejä, ja niistä tuli melkoisen ”Blingit” 😀

Elämässä pitää olla kultaa ja kimallusta, eikö niin?

 

Kevättä kohti

Vai että kelloja pitäisi taas siirtää? Niin se kai kevät tulee, hiljalleen pienillä pajunkissantassuilla hiippaillen. Aurinko alkaa paistaa, lumi sulaa ja puikoille putkahtelee jotain vihreää.

Neuleaddiktion Heli muisti minua pienellä tunnustuksella, joten jos vaikka vastailen näihin kysymyksiin nyt ensin:

1. Milloin aloitit blogisi?
– Tämän Puolikkaiden sukkien talon taisin aloittaa melkein vuosi sitten, ensimmäisen postauksen päiväys näyttäisi olevan 30.3.2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
-Neuleita, niin keskeneräisiä kuin valmiitakin. Kynsilakkakuvia ja silmukkamerkkejä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En nyt keksi muuta erottavaa seikkaa, kuin että tämä on ainoa tällä hetkellä aktiivinen minun kirjoittamani blogi 😀

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
-Halusin merkitä muistiin neuleita, ja silmukkamerkkejä on tätä kautta tullut läheteltyä niistä kiinnostuneille.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
-Haluaisin, että blogin valokuvat olisivat hieman parempilaatuisia. 🙂

Tämä tunnustus on kiertänyt jo sen verran pitkään, että melkein kaikki omalla lukulistallani olevat blogit ovat sen jo saaneet, joten en nyt nimeä erikseen ketään, kaikki neuleblogit ovat ihania, kukin omalla tavallaan.
—
Ja takaisin varsinaisiin neuleasioihin.

Viime aikoina täällä on valmistunut yksi pitsihuivi, Kitmanin Jaali:

Lankana Wollmeisen pitsi, sävyssä Aquarius. Ihana malli, vaikkakin hivenen normaalia huivia työläämpi, johtuen siitä että pitsiä neulotaan myös nurjalla puolella.

Tällä hetkellä puikoilla on Gretel-hattu Fyberspatesin silkki/merino sekoitteesta:

Ja ehdottomana lempparityönä keskeneräisistä on toinen Still Light tunika.

Lankana Huivi-Puffa (20% kashmir, 80% merino) sävyssä Sammalsuo. Tämä projekti yllätti totaalisesti puskan takaa, nimittäin nuo 3 vyyhtiä sain Satunnaisena Ystävällisenä Tekona joltakulta ihanalta ihmiseltä, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään. Mutta aion sen jonain päivänä saada selville ja mennä antamaan aivan valtavan suuren halin. Tällä hetkellä keskeneräisestä työstä ei ole kunnon kuvaa, joten laitan vain kuvan noista ihanista lankavyyhdeistä. ♥

Nyt otan neuleeni, ja suunnistan sohvalle löffäämään.

 

Loppusuora häämöttää

Still Light-paita alkaa kohta kohdata helmaresorin. Päädyin siihen, etten teekään ihan täyspitkää tunikaa tästä, vaan tuollaisen hieman normivillapaitaa pidemmän vain. Kohtapian siis vuorossa helmaresori ja sitten hihojen ja taskujen kimppuun. Tykkään jo nyt ihan hirmuisesti tästä, ehkä jo loppuviikolla saan pukemista :D.

(olisi kannattanut tarkistaa onko peilissä 3veen sormenjälkiä ennen kuvaamista.)

Ja takaisin Housen ja neuleen pariin.

 

Projektimonogamiaa.

Harvinaista.

Mä en ole harhautunut melkein viikkoon tuosta edellisessä postauksessa vilahtaneesta villapaidan alusta. Hämmentävää, kun ei olekaan toistakymmentä projektia kesken kerralla, vaan vain turvallisen harmaata sileää. Joka muuten on harvinaisen tylsää näin pidemmän päälle. Varsinkin kun eilen posti toi mukanaan uusia puikkoja, ja tänään kotiutui muutama Wollmeise-vyyhtikin. Toinen vyyhti, punamusta sävyltään kävi täällä vain kääntymässä ja on jo matkalla uuteen, arvostavampaan kotiin, mutta toinen vyyhti muotoutuu jossain vaiheessa varmasti asusteiksi. Harmaa nimittäin.

Ei tuo ainoa uusi WM tulokas ole, muutama vyyhti kotiutui viime viikolla, ja kai ensi viikollakin saan postissa käydä..

Ylläoleva ihanuus muotoutuu huiviksi, malli on vielä hakusessa.
Alla oleva punatiilin sävyinen sai poikkeuksellisesti jäädä, ei tosin vielä ole aavistustakaan mikä siitä tulee isona.

Harmaa Still Light on edistynyt jo hieman viime näkemältä, tässä viikonloppuna nappaamani kuva (pahoittelut sekavasta hiuskasvustosta, harja oli hukassa)

Nykyään mennään jossain vyötärön paikkeilla, haluaisin ajatella että olen jo voiton puolella, mutta helmaa tulee melkein polviin asti joten.. 😉

Siirryn taas tikuttamaan, vaikka peukalon juuri aristaakin jo hieman.

 

Itsensäylittämisvaate (aka. yhdyssanahirviö)

Mä olen ihastunut. Tai lähinnä tunne hipoo jo rakastumista. Kohteena tällä kertaa neulepinta, jota mm. sileäksi neuleeksi kutsutaan. Tuo perusneule on viime vuosien aikana ollut mulle sellainen ”pakollinen paha”, tylsä puuha jota en tee kuin pakon edessä. Siitä johtuen suurin osa neuleista onkin ollut pitsihuiveja, palmikkosukkia- ja hansikkaita, kaikkea muuta kuin tylsää sileää.

Noh, häilyvänä naishenkilönä varaankin oikeuden muuttaa mieltymyksiäni lennossa, ja olen nyt hurahtanut täysin sileää oikeaa sisältäviin neuleisiin. Ja pahempaa vielä, neulepaitoihin ja -takkeihin. Enpä olisi uskonut tälläistä lausetta itseni sanovan, mutta sileä neule (varsinkin pyöröillä) on varsinaista neulezeniä parhaimmillaan.

Viime viikolla aloittelin Featherweight Cardigania Wollmeisen pitsivahvuisesta langasta, ja viikkoa myöhemmin neule on valmis. Lopputuloksesta tuli mukavan kevyt (lankaa kului 205g) ja ilmava. Ihan nimensä mukainen siis.

Ohessa muutama (huono ja itseotettu) kuva valmistuneesta tekeleestä.

Ajattelin laittaa yhden napin tuohon miehustaan, vielä pitäisi napinläpi tehdä valmiiksi. I-cordilla sen ajattelin puuhata.

Värisävyt on hieman pielessä, sen siitä saa kun kuvaa yöllä kodinhoitohuoneen kelmeän loisteputken valossa 😀 . Laitan tähän vielä yhden kuvan jossa langan sävy on suunnilleen kohdallaan, paita oli kostutuksen jälkeen lepäilemässä muotoonsa palapelimaton päällä.

Ja jotta koko blogi ei olisi täynnä vain valmiita töitä, pieni vilautus tämänhetkisestä neuleesta.

Työn alla siis sileää oikeaa oleva tunika, raglan-hihoilla ylhäältä alaspäin neulottava Still Light, ja lankana Cascaden IIIIIIIHANA Heritage Silk, jossa 85% villaa ja 15% mulperisilkkiä.
Puikkoina 2,75mm pyöröt.

Saattaapa olla, että kestää hetken ennen seuraavaa postausta, tuossa tunikassa kun on vielä melko monta kerrosta neulottavaa ennenkuin siinä on mitään kummallisempaa näytettävää.