Josko kokeilisin vieläkö tämä sujuu…

Tähän voisi laittaa sen perinteisen löpinän siitä, kuinka blogin pitäminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ihan liian pitkäksi aikaa, mutta en taida jaksaa. Eikun ohohups.
No, kuitenkin. Nythän on käynyt niin, että minulla on taas ihan liikaa aikaa käytettävänä kaikenlaiseen puuhasteluun, joten ehkä tämä bloggauskin taas palautuu mieleen.

Tosiaan, neulon edelleen, kunhan saan kameran akun ladattua niin laittelen hiljalleen kuvia radiohiljaisuuden aikana valmistuneista töistä, ja lanka- yms ostoksista. Tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla, jonka loppu tosin häämöttää jo ensi kuussa kun ”loman” nimike muuttuu äitiys-sellaiseksi. Kolmatta perheenjäsentä siis odotellaan, ja siitä johtuen olenkin joutunut huilailemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Yhtäkään vauvaneuletta en vielä tosin ole valmiiksi saanut, mutta muita projekteja on kyllä valmistunut. Vaikka tällä hetkellä mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolta, niin tuntuu vielä hieman aikaiselta alkaa tikuttelemaan sukkia/pipoja/yms pieniä töitä.

Kissat, joista mainitsin joskus pari vuotta sitten ovat kasvaneet jo 1½vuotiaiksi kolleiksi, mutta tuntuu että eivät ole kyllä vanhetessaan viisastuneet lainkaan 🙂 Menoa ja meininkiä on nyt varsinkin joulukuusen ollessa olohuoneessa riittänyt ihan liiaksikin asti. Mikä siinä on, että kuusenpallot pitää vähintään seitsemän kertaa päivässä purkaa oksilta lattialle ja useimmiten sohvan alle?

Katsotaan, ehkä alan taas kirjoitella enemmänkin, saa nähdä. Nyt pitänee mennä takaisin loputtoman sileän neuleen ja elokuvan pariin.

(toteanpa tässä vielä, että pitänee keksiä miten nuo pari vuotta vanhat postaukset saa pysyvästi arkiston uumeniin, turhaan sotkevat tässä nyt tätä mun ”uutta alkuani” 😀 )

Advertisement

 

(edit 3.1.13: Tätä edeltävät postaukset ovat todella vanhoja) Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… ja niin edelleen.

Marraskuu. Tänä vuonna ei taideta polttaa kynttilöitä, kiitos kahden karvaisen kaverin. Kissaperheenä eläminen on ollut melkoisen silmiä avaavaa, en ennen olisi uskonut että kissat eivät olekaan ketteriä ja älykkäitä eläimiä mutta nämä meillä asuvat kaksi ovat todistaneet että kissa tosiaan voi tippua päälleen metrin korkeudelta ja että toinen pennuista pelkää kuollakseen kärpäsiä. Suloisia räpeltäjiähän nuo ovat, mutta välillä aiheuttavat kyllä sen sortin pään raapimista että itseäkin ihmetyttää.

Jediritarit ovat kasvaneet kovin tässä parin kuukauden aikana, ja täyttävät kohta jo puoli vuotta. Leikkausaikaa pitäisi alkaa varailemaan sillä pieniä viitteitä alkavasta hormonimyrskystä on jo ilmassa.

Tässä Obi-Wan seurailee ulkomaailman tapahtumia mun tuolin selkänojan päällä tasapainoillen.

Anakin päätti pysyä hieman tukevammalla alustalla ja tuijotteli pikkulintuja turvallisesti sängyn päältä.

Päiväunia nukutaan edelleen tiukasti veljen vieressä,

kunnes taas herättyä aletaan juosta kämppää ympäri tiputellen tavaroita.

Kävin tässä blogihiljaisuuden aikana parin kuukauden kurssin jonka lopputuloksena päätin taas vaihtaa alaa, vastahan se on kolmas ”takinkääntö” aikuisiällä. Tammikuussa aloitan kone- ja metallitekniikan ammattikoulutuksen ja jossain vaiheessa valmistunen siis koneistajaksi. Ensin olin teekkari, sitten ryhdyin humanistiksi ja nyt päätynen duunariksi. Ehkä jonain päivänä musta vielä tulee aikuinen 🙂

Neuletöitä en kuitenkaan ole unohtanut, tosin valmistuneita hommia ei hirvittävän paljoa tällä hetkellä ole, keskeneräisiä töitä sitten sitäkin enemmän.

Tuoreimpana puikoilta on poistunut Ysoldan suunnittelema Gretel-myssy, lankana Fyberspatesin Scrumptious sävyssä Nom nom nom.

Aloitin tuon hatun jo kevättalvella, tarkoituksenani tehdä kevätmyssy, mutta näemmä siitä tulikin sitten marraskuun harmauteen piristyshattu. Sopivan lörppö niin että alle mahtuu isompikin nuttura (ja näistä yli vyötärön mittaisista hiuksista ei kovin pientä sykeröä enää tehdä) ja sopii mukavasti pari vuotta sitten neulomani Ishbel-huivin kaveriksi.

Puikoilla on tällä hetkellä muutamat sukat (niistä ei ole kuvia, kameran akku kuoli), pari pitsihuivia, ja päällimmäisinä puuhapinkassa aivan ihana Lothlorien Cape Cascaden 220:stä, vihreänä tietenkin.

Koska 220 on hieman karheampaa lankaa kuin mihin olen tottunut, aloitin myös jotain unelmanpehmeää, eli Yarn Harlotin mallin Pretty Thing Colourmartin ohuesta 100% kashmirista, tosin kertasin langan kolminkertaiseksi jotta kauluri lämmittäisi riittävästi. Lisäsin mallikertoja 2 tuohon kauluriin, tavoitteena saada riittävästi leveyttä jotta sen voi tarvittaessa nostaa hupuksi. Ihanan pehmeää lankaa ja kaunis malli, jos vain joskus saan sen valmiiksi asti. Tällä hetkellä työ näyttää melko säälittävältä 🙂

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin palailen taas asiaan tammikuulla 😉 mutta toivottavasti ryhdistäydyn jo hieman aiemmin ja muistan että ”mullahan on blogikin, tarttis varmaan tehrä jotain. ” 😀

 

Pikainen moi, ja kysymys

Kuten varmaan huomasitte, vaihdoin uuden teeman ja kaipaisinkin hieman palautetta sen suhteen, että onko tämä nyt yhtään miellyttävämpi lukea kuin se edellinen?
Omiin silmiini alkoi sattua vanhan teeman ohut teksti kuviollista taustaa vasten, joten ajattelin ainakin hetken testailla josko tämä olisi hieman helppolukuisempi.

Jotta postaus ei ihan kuvattomaksi jäisi, niin tässäpä muutama kissanpentukuva ♥. Näitä tulee näkymään paljon tulevina viikkoina 🙂 .

Pennut päivänokosilla.

 

Uusia perheenjäseniä ja jokin neule

Lomat tuli lomailtua, ensimmäiset pari viikkoa meni remontin parissa kun mies nikkaroi meille uuden saunan. Ihana uusi kiuas lämmittää mukavasti, ja enää ei tarvitse pelätä lauteiden puolesta lasten kiipeillessä. Helteet veivät neuleinnon aika totaalisesti, eipä sitä kolmenkymmenen asteen lämmössä tee mieli levittää puolivalmista villatakkia syliin ja tikuttaa pitkiä hihoja joten bloginkin päivittäminen hieman jäi.

Edellispäivänä (keskiviikkona 3.8) perheeseen tulikin sitten kaksi uutta jäsentä, joiden saapumista edelsi lankavaraston tarkistaminen ja muovilaatikoihin ahtaminen. Meillä on nyt kaksi pientä jedi-ritaria, Anakin ja Obi-Wan. 12 viikkoisia kissanpentuja siis, tässäpä vielä muutama kuva pikkuisista koska ne vain ovat niin suloisia ♥.

Tässä Obi-Wan,

ja tässä Anakin.

Niin joo, lupasin jotain neuleaiheistakin. Perinteitä kunnioittaen peilinkautta itse otettu kuva, tietenkin. Kyseessä Veera Välimäen suunnittelema Celery Cardigan, lankana Wollmeisen 100% sävyissä Im Jahr der Ratte (harmaa) sekä Raku-Regenbogen (monivärinen).

Näköjään pikkukisut heräsivät päiväuniltaan, joten pitänee mennä laittamaan ruokakuppiin täytettä. Palailen taas kun ehdin, ehkä ensi viikolla, ehkä ensi kuussa 🙂 .