Kuluneet pari viikkoa on taas mennyt melkoisen yksiavioisuuden (neuleasioissa siis) parissa, olen neulonut vain ja ainoastaan tuota vihreätä tunikaa. Nyt se alkaa jo olla pisteessä, jossa ehkä kehtaan laittaa muutaman kuvankin näkyville. Hämmentävää, kuinka sitä ihmismieli muuttuu ja yllättää uusilla mieltymyksillä. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan neulovani kokonaisia vaatekappaleita (huivia isompia siis) ja varsinkaan en uskonut pitäväni sileän neuleen väkertämisestä. Kumma kyllä, nyt tällä hetkellä sileä neule pyörönä on kaikkein miellyttävintä mahdollista neulontaa.
Ihanalla langalla on tietenkin osansa asiassa, ja tuo lahjaksi saamani Huivi-Puffa on kyllä ehdottomasti lempparilankojani ikinä. (pahoittelen suomenkielen väärinkäyttöäni.)
20% kashmiria yhdistettynä pehmeään merinovillaan, ja täydellisen utuisen sävyinen sammaleenvihreä. ♥
Tällä hetkellä yritän miettiä, kuinka pitkän helman tähän tunikaan haluaisin. Nyt lankaa on jäljellä 141g, josta pitäisi tehdä loppu helma, hihat ja taskupussit, ja haluaisin kuitenkin tähän versioon täyspitkät hihat..
Helmaa on nyt (taskunsuista alaspäin) neulottu 13cm, ohje sanoo että pitäisi neuloa 25cm mutta minua alkaa epäilyttää tuleeko tästä sitten liian pitkä? Olen kuitenkin ns. pituusrajoitteinen eli mittaa on alle 160cm joten tuleekohan tuolla ohjeen mukaisella senttimäärällä tästä lähempänä polvipituutta oleva mekko?
Jatkan mietintää.
Ai niin, laitan tähän vielä loppuun hieman kimallusta. Tein kälylleni setin kerrosmerkkejä, ja niistä tuli melkoisen ”Blingit” 😀
Elämässä pitää olla kultaa ja kimallusta, eikö niin?