Ei päätä eikä häntää, vaan lämmintä kättä ja jalkaa.

Päätin uuden vuoden kunniaksi saada muutaman hyvän aikaa odotelleen neuleen valmiiksi, ja ensimmäisenä työpöydältä käsiin tarttui Eisblume-hansikkaat joista puuttui toisesta hanskasta sormet. Loppujen lopuksi aikaa ei kulunut paria tuntia enempää kunnes hanska oli valmis. Langanpäiden päättely tosin on edelleenkin kaikkein inhoittavinta hommaa hansikkaiden neulonnassa.. 🙂

Lankana Wollmeisen 100% merino, sävyssä Flaschenpost ja lankaa kului 75g.

Malli oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja vaikka helmien pujottelu virkkuukoukulla olikin hieman hidasta, niin yhteensä aktiivista neuleaikaa tuo hanskapari kulutti alle viikon.

Jotta myös varpaat pysyisivät lämpiminä, puuhastelin valmiiksi myös Marlene-sukat, joista ensimmäisen sukan olin neulonut joskus syksyllä hieman kantapään yli. Katselin päivän verran Taistelutoverit-sarjaa ja tikuttelin sukan valmiiksi ja eilen valmistui sille parikin.

Lankana näissä Wollmeisen Twin (80% merino, 20% poly..jotain), sävyssä Mistelzweig ja lankaa kului 109g.

Nyt puikoilla on taaskin Wollmeisea, tuloillaan hansikkaat joista kuvia sitten kunhan saan aikaiseksi jotain näyttämisen arvoista.

Advertisement

 

Neulontaa ja näpräystä, väriterapiaa

Osaapa olla sormet hellinä. Tämän päivän olen puuhastellut koruvaijerin kanssa, ja tuloksena 5 settiä erilaisia silmukkamerkkejä. Tässä pienet kuvat niistä, isommat kuvat löytyvät tuolta yläpalkissa olevasta ”vapaana kasvaneiden silmukkamerkkien” sivulta.

Nuo ovat kaikki vailla kotia, joten katsotaan miten niiden käy 😀 .

Puikotkin on heiluneet, Marlene-sukat ovat edenneet kantapäähän, mutta nyt tosiaan tuon vaijerin kanssa pelailun vuoksi sormenpäät ovat sen verran hellinä että taidan tämän päivän antaa neuleiden olla ihan rauhassa.
Eilen aloittelin esikoiselle oman norsun, lankana siniharmaa Austermannin Step, ja ronsu on tällä hetkellä siinä vaiheessa että jalat, kädet ja korvat puuttuvat. Eli siis kaikkein pienin nysvääminen on edessä. Täytynee kaivaa sormikaspuikot jostain, noilla normaalimittaisilla sukkapuikoilla kutominen on hieman hankalaa kun koko ajan puikonpää jää jumiin joko norsun päähän tai sitten keskiruumiiseen. Tässä vielä huono kännykkäkameralla räpsäisty kuva norsun tämänhetkisestä tilanteesta:

 

Tekee se jotain valmiiksikin.

Ohohups, menipäs viimepostauksen jälkeen kulunut puolitoista viikkoa vikkelästi. Mies vietti kesälomaa joten aika kului ihan muissa puuhissa kuin blogin miettimisessä. Onneksi kuitenkin pitkästä aikaa tällä kertaa on jopa jotain valmistunuttakin todisteeksi siitä, ettei täällä ihan olla vain laiskoteltu.

Puikoilla on edelleen muutama pitsihuivi, ja sain vaihtopaketin myötä myös lahjaksi uuden huiviohjeen, joka tietenkin piti samantien laittaa puikoille. Siitä tosin muutama sananen lisää myöhemmin. Kun pitemmän aikaa on näperrellyt noiden ohuiden pitsilankojen parissa, niin kaipasin puikoille jotain hieman ”jykevämpää” ja nopeammin neuloutuvaa, joten päädyin taas kerran turvautumaan sukkalankavyyhtiin ja 2½mm puikkoihin. Hih, kai meillä kaikilla on omat käsityksemme ns. isoista puikoista ja paksusta langasta.

Malliksi valikoitui tuttu ja turvallinen Cookie A:n Monkey, joita olenkin neulonut jo useita pareja. Langaksi päätyi Socks that Rock sävyssä Farmhouse, ja hämmentävää kyllä, tällä kertaa lanka käyttäytyi harvinaisen kiltisti eikä ryhtynyt lätäköitymään missään vaiheessa. Vain miellyttäviä, symmetrisiä raitoja kautta koko sukan. Varsinaista väriterapiaa, juurikin sellainen piristys mitä kaipasin.

Ja vielä lähikuva siitä kuinka ihanan kiiltävää tuo lanka on, vaikka onkin ihan 100% merinoa:

Vihreä pitsihuivi on edelleen puikoilla, tosin keskiosa on jo neulottu ja aloitin viikonlopun aikana neulomaan siihen reunapitsiä. Selailin pitkään eri neulekirjoja ns. täydellisen reunapitsin etsintäpuuhissa, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä käytettävänä ennenkuin huivin pitää olla valmis, niin päädyin tuttuun Print O’the Waven reunapitsiin (sitä kun tuli punaista stoolaa neulottaessa tikutettua yli 5 metriä).

Ravelryvaihdon myötä sain ihanalta vaihtopariltani myös lahjaksi huiviohjeen, jonka tarkoituksena oli olla haaste. Ja sellainen se kyllä vaikuttaisi olevan, sillä vaikka pitsihuiveja olenkin neulonut todella paljon, tässä kyseisessä huivissa käytetään paljon sellaisia silmukkatyyppejä/tekniikoita joita en ennen ole jostain syystä opetellut. Huivimalli siis on Star Leaves Shawl (ravelrylinkki) ja huivi koostuu useasta erilaisesta pitsimallikerrasta, joista olen nyt saanut tehtyä melkein ensimmäisen osion valmiiksi.

Lankana on Colourmartin 100% 2ply Cashmere, aivan ihanan pehmeää, joskin hieman vielä ”öljyistä” kun neulon sitä suoraan kartiolta. Uskoisin että pehmenee vielä huomattavasti pesun ja pingotuksen myötä.

Ja koska nyt on jo jalkoihin on jo lämmikkeet kudottu, niin työn alla on edelleen keltaiset palmikkosormikkaat joista olen tainnut aiemminkin mainita. Eli Laris Designin Entangled Stitches-malli on edennyt ensimmäisessä sormikkaassa jo yli peukalokiilan.  Luultavasti joudun muokkaamaan ohjetta tästä eteenpäin melko lailla, sillä omat sormeni ovat hyvin kapeat ja lyhyehköt, joten täytyy tutkailla ohjetta ja sitten soveltaa tarpeen mukaan. Kaunishan tuo malli on, siitä ei pääse mihinkään, mutta ranteet ovat kovilla kun kieputtelee noita silmukoita toistensa ympäri.

Ai niin, vielä loppubonuksena tuore ihastus kynsilakkarintamalla, Nfu Oh:n ihana hololakka #61:

Tähän kimallukseen on hyvä lopettaa tältä erää, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu. 😀

 

Viikon luontoääni.. eiku?

Hmm. Näemmä blogi on taas jäänyt neulonnan alle aika pahasti. Kuluneen viikon aikana on syntynyt sukkapari Fyberspatesin sukkalangasta, tosin en ole ihan varma pääseekö kaunis malli esiin parhaiten näinkin monivärisessä langassa?

Francie-sukka Fyberspatesin 100% merinolangasta

Tykkäsin kovasti noiden Francie– sukkien neulomisesta, varsinkin kantapään kiilakavennukset ja kärkimuotoilut miellyttivät silmää. Tosin sukista menee luultavasti kärjet uusiksi, mallin mukaan tehtynä minijalkani (koko 35/36) on hieman lyhyt tuohon malliin. Täytyy miettiä kuinka saisin muokattua tuota kärkeä sopivammaksi. Mutta joka tapauksessa jalkapohjan puolelta katsottuna varsin mielenkiintoinen muotoilu.

Francie pohjalta päin katsottuna

Tuossa kuvassa näkyykin jo alkanut purkuprosessi, varmasti tulen tätä mallia kutomaan useamman parin sillä huolimatta siitä että pohjan tapahtumiin joutuu neuloessa kiinnittämään huomiota, niin on tämä malli kuitenkin vallan mainiota telkkarineulontaa.

Muutakin on kuluneen viikon aikana tapahtunut, eilen aloitin elämäni ensimmäisten sormikkaiden tikuttamisen, kaupasta ostetut sormikkaat kun yleensä ovat väistämättä liian isoja. Olenkin päätynyt hoitamaan nuo ostokset lastenosastoilta mutta jotenkin tälläisenä yli kolmikymppisenä huvittaa käyttää hansikkaita joiden kokolapussa lukee koko ”4-6v” tai ”6-8v”… Pieni mikä pieni.

sormikasyritelmä, lankana Fyberspatesin Scrumptious

Noiden sormikkaiden lankaan ihastuin jo Ishbeliä kutoessani, ja kun tuota silkki/merino-sekoitetta löytyi pari vyyhtiä kaapista niin toivon että ne muotoutuvat tässä kesällä sormikkaiksi ja myssyksi jonne saa talvella pitkät hiuksetkin piiloon. Myssyn ohje täytyy vielä kaivaa jostain Ravelryn uumenista, minulla kun on tavoitteena kasvattaa todella pitkät hiukset niin pipon sisälle pitää talvella mahtua kohtalaisen suuri nuttura.

Näpertelyvimmaa olen lääkinnyt puuhastelemalla silmukkamerkkejä, ja ajattelinkin että voisin tehdä niitä vaikka muillekin neulojille, joten jos joku lukija tykästyy noiden merkkien malleihin niin ilmoitelkaa.

sateenkaarta ja pikkukristalleja

Tuo taustalla oleva ruutupaperi (7mm*7mm) on aika hyvä mittanauha noiden kokoa arvioidessa, teen pääasiassa tuollaisia sukan neulontaan soveltuvia merkkejä. Luultavasti noista menee vielä 5mm puikko kohtalaisen hyvin läpi, en tosin ole sen kokoisilla testannut kun mieluiten käytän alle 3,5mm puikkoja.

lasihelmien väriskaalaa

Nyt suunnistan kohti aamukahvia, ja sitten pitäisi pakata lapset autoon ja lähteä hakemaan Ikeasta lankalaatikoita. Seuraavan kerran luultavasti päivitän blogia jossain vaiheessa ensi viikkoa, kunhan taas saisin jotain neuleita valmiiksi.

 

Vauhtisukat ja niiden looginen loppuongelma

Viikonloppuna tuli juhlistettua lähipiirin häitä, ja niihin valmistautuminen kesti muutaman päivän ja lauantain jälkeen piti huilata hetki, mutta nyt näyttäisi kaikki taas olevan ihan normiuomissa (jos sitä pikkulapsiperheessä kyseistä tilaa ikinä edes on).

Viimeviikolla valmistui nopein sukkapari tähän mennessä, lähtötilanne oli 2 kerää Drops Delight-lankaa ja 2½mm sukkapuikkosetti. Kaksi päivää myöhemmin kerät olivat kuluneet loppuun ja puikotkin vielä ehjät, mutta jäljellä oli tämännäköinen tuotos:

Monkeythän ne siinä lepäilee

Nopeaa oli kutominen, kun tekeillä oli jo 7 pari Cookien suunnittelemia Monkey-sukkia. Koko suunnilleen 36, ovat menossa eräälle tutulle lahjaksi, mukava kutoa oman jalan kokoisia sukkia koska siten ainakin tietää että koko tulee olemaan suurin piirtein oikean lainen.  Jalat on kalmankalpeat, ja pahasti epäilen ettei niihin tänä(kään) kesänä tule muuta väriä tarttumaan. Korkeintaan punaisiksi muuttuvat, jos nyt jonain päivänä vielä aurinko alkaa paistamaan.

Tietenkin kieroutuneella logiikallani päättelin, että koska tavallaan valmistuneita tekeleitä on kuitenkin 2 kappaletta, niin se oikeuttaa aloittamaan kaksi uutta sukkaparia… Jossain vaiheessa luultavasti vielä tulen tätä loogista päättelyä katumaan, mutta minkäs teen. Eli nyt puikoille pääsi Firestarter (ravelrylinkki) -sukat Socks that Rock-langasta sävyssä 24carat.

Koska en osaa istua autossa apukuskin penkillä ilman puuhastelua, tarvitsin jotain neulottavaa parin tunnin ajomatkalle hääpaikalle. Arvonnassa tällä kertaa voitti Francie– sukkapari ja jottei tarvitsisi ajomatkalla kaivella tipahtaneita sukkapuikkoja penkin alta, tällä kertaa toteutusvaihtoehtona magicloop 2½mm pyöröllä.

Franciet

Puuhaa siis riittää tällekin viikolle, joten kai sitä pitäisi kirjoittamisen sijaan aloittaa kutominen ja kuunnella hyvää musiikkia. Ehkä siihen vielä kuppi kahvia ja rentoutusta. 😀

 

Stop the press!

Tässä blogissa näköjään sittenkin valmistuu myös jotain, en yrityksistäni huolimatta kykene keräilemään vain puolikkaita ja ”jotain sinne päin” olevia projekteja. 😀

Viikonloppu oli tehokas, perjantaina valmistui varsinainen pikaneule eli Ishbel (tai ainakin jotain siihen suuntaan viittaavaa). Lankaa oli vain 100g aiemmin esiteltyä Fyberspatesin silkki/merinosekoitetta, joten jouduin hieman muokkaamaan tuota alunperin isommalla mallilla neulomaani huivia. Ihan kelpo siitä sittenkin tuli, mukava väriläikkä hartioita lämmittämään tulevan viikonlopun hääjuhliin.

Ishbel kun väriensä puolesta oli varsinainen linssilude, niin tässäpä sitten tulokset neitosen (se on vielä niin tuoreena puikoilta päässyt, ettei sitä oikein voi muullakaan nimellä kutsua) valokuvaustuokiosta.

Ishbel venyttelee piikkimatossa (kai nuppineulat sellaiseksi lasketaan?)

Hieman jouduin muokkaamaan tuota mallia, neuloin sileää osuutta isoimman kaavion mukaan, mutta pitsineuleesta jäi kaksi viimeistä osiota kokonaan pois, koska lanka ei vain olisi riittänyt. Tuli siitä kuitenkin ihan kunnollisen kokoinen hartianlämmike, leveyttä reilun 150cm ja keskilinjasta korkeutta melkein 80cm.

Eikä tuo reunakaan nyt ihan niin keskenjääneeltä vaikuta, ainakaan omaan silmääni, joten pingotus tekee usein pieniä ihmeitä näille pitsimalleille.

Laitetaan tähän nyt vielä kuva neitosesta nautiskelemassa auringonpaisteesta takapihalla, viikonloppu kun helli säiden puolesta (ja minä niistän ja pärskin, sekä näytän itkeneeltä koska takapihalla kukkii niin pajut kuin koivutkin).

Auringonottoa pitsihuivin tapaan.

Mutta ei tuo huivi jäänyt ainoaksi valmistuneeksi tuotokseksi, eilisillan tikutin yksinäiselle Baudelairelle paria puikot viuhuen, ja hieman ennen kymmentä illalla sain vihdoin pääteltyä langanpätkät ja huokaistua helpotuksesta. Kunnes sitten sovitin sukkia ja havaitsin että kantapää lörpättää hieman liikaa omaan makuuni. No, saa nähdä pidänkö ne itse vai löydänkö kenties niille paremman ja sopivamman kokoisen jalan kodikseen. Sukkien mallineuleesta tykkäsin kovasti, ja tuo kärjestä aloittaminen jotenkin tuntuu sopivan paremmin, mutta jalkaani (erittäin kapea, mutta silti korkea jalkaholvi) tekee kantapään mallin löytämisen hankalaksi. Perinteinen ”short row” kun kiristää ihan liikaa jalkapöydän päältä… Tarvinnee tutkia asiaa tarkemmin. Noh, jaarittelut sikseen ja kuvia esille :D.

Baudet halailee toisiaan

Väristä tykkäsin kovasti, ja luulisin että tuo lanka (Vuorelman Veto, 85%villaa, 25%nylonia) kestää käytössäkin, se tosin jää nähtäväksi.

Sukat parina

Nyt sitten pitäisi miettiä mitä seuraavaksi puikoille laittaisi. Tällä viikolla pitäisi kotiutua pari vyyhtiä Socks that Rock Lightweight-lankaa, toisesta vyyhdistä on suunnitteilla Skew-sukat mutta toiselle vyyhdille en vielä ole tehnyt ennakkosuunnitelmia. Ja onhan tuossa vielä odottelemassa tuo edellisessä postauksessa esitelty Fyberspatesin sukkalankakin jo kerittynä… Taidan siirtyä Ravelryyn selailemaan malleja.

 

Lankavarasto lisääntyy

Kiirettä on pitänyt viime aikoina, sen siitä saa kun lähipiirissä on häitä tulossa ja niihin pitäisi jaksaa sekä shopata pukineita että neuloa asusteita samalla sompaillen 5vuotiaan esikoisen kaverisynttäreille lahjoja ja ja ja …

Onneksi kuitenkin aina hetkittäin löytyy postilaatikosta iloisia yllätyksiä lankapakettien muodossa. Tällä viikolla suurimman ilahduksen aiheutti Fyberspatesilta tullut paketti, jossa oli vyyhti sukkalankaa sekä Scrumptious-nimistä silkki/merino-sekoitetta.

Fyberspatesin kaksikko

Sukkalanka (sävyn nimi on Summerfruit salad)  makoilee vielä vyyhtinä, mutta pakkohan mun oli tuo alempi Scrumptious 45%silkki/55%merino (sävynä kuvaava Nom nom nom) ihanuus heti keriä ja alkaa tikuttaa siitä Ihanan Ravelryläisen minulle lahjoittamaa Ishbel-huivia. (siis lahjaksi sain huivin ohjeen, neulominen pitää suorittaa itse 🙂 )

Ishbelin alku

Ja ehkä saatoin tilata kyseistä namilankaa 2 vyyhtiä lisää…. 😀

Yritin kuitenkin olla tasapuolinen projektieni kanssa, ja keltaiset baudelairet Vuorelman Veto-langasta ovat päässeet jo yli puolen välin, eli toinen sukka on jo valmis ja toinen odottaa kantapäätä itselleen.

Vaaleanpunainen neuletakki odottelee kiltisti vuoroaan neulekassissa, palaan siihen sitten taas kunhan tämä sukka- ja huivi-innostus hieman laantuu..

Saatoin tosin aloittaa Kahelivaihto 2:ssa saamastani langasta vielä yhdet uudet sukat, jotta pysyy tämä Puolikkaiden sukkien tasapaino kunnossa. Lankana Socks That Rock-Lightweight sävyssä Rare Gem (tarkemmin en sävyä tiedä, ilmeisesti jotain spesiaalierää…) mutta tässäpä vielä postauksen päätteeksi kuva sukan tämänhetkisestä olomuodosta.

sukka rokkaa

Palaan taas blogin pariin kunhan jotain mahdollisesti jopa valmistuu :D.

(lisäsin yläreunan kynsisivulle taas kuvan tuoreimmasta manikyyristä)

 

Luulin että minulla on pienet jalat…

… Mutta näemmä nuo vihreästä Trekkingin Pro Naturasta tekemäni Baudelairet eivät oikein tunnu hyviltä jalassa. Syynä se, että nilkan ja kantapään välinen kohta (onko sille oikeasti jotain järkevää nimeä? ) on aivan liian tiukka. Sukkaa saa kiskoa jalkaan hampaat irvessä, ja sitten kun se päälle saa, niin nilkkaa ei juuri tee mieli liikuttaa jotta verenkierto säilyisi edes kohtalaisena. Joten, ihan kivaa ajankulua noiden kutominen oli, mutta saattavat tehdä matkan sammakkolammelle eli purkuun menee. Eipä se sikäli haittaa, että tuon langan sekä neulontatuntuma että miellyttävyys ihoa vasten eivät olleet oikein makuuni, tykkään enemmän sellaisista joustavista ja pehmeistä langoista + sukista.

"hieman liian tiukka sukka"

vaikka kaunis malli onkin, niin lanka oli täysin väärä

Malli kuitenkin miellytti sen verran, että pistin eilen puikoille keltaisesta Vuorelman Veto-langasta vastaavan mallin, ja ajattelin muokata siitä itselleni polvisukat.Tuossa kun on sopivasti palmikon molemmin puolin mahdollisuus tehdä lisäyksiä pohkeita varten, joten saa nähdä miten käy..

Uusi yritys ja pehmeämpi lanka.

 

Keväällä alkaa vihertää

On taas tullut pidettyä hieman tahatonta blogitaukoa, kevään myötä allergiat ovat villiintyneet kunnolla ja kaikenlaista muuta häslinkiä on ollut ihan riittämiin niin että ei mukamas ole ollut aikaa päivittää blogiin mitään kuulumisia.

Pinkki neuletakki edistyy hiljalleen, alkuinnostuksen laannuttua havaitsin puolihuolimattomasti aloittaneeni kilpailevia projekteja parisen kappaletta. Villatakin takakappale on jo valmis, ja hihoja tikuttelen aina kerroksen silloin, toisen tällöin. Ehkä se sitten syksyn viileiden päivien koittaessa on jo valmis, en jaksa siitä turhaa stressiä kantaa.

Työpöytää aktiiviprojektina tällä hetkellä koristaa Zitronin Trekking Pro Natura-langasta (75%villaa, 25% bambua) valmistuvat  Baudelaire-sukat, ensimmäinen sukka on siinä vaiheessa että pitäisi kantapään kiilaa neuloa. Lankaa kun on vain tuo yksi kerä, niin ajattelin kärjestä aloitettavien sukkien olevan varmin valinta ja samalla pääsen käytännössä testailemaan synttärilahjaksi saamaani lankavaakaa (keittiövaa’aksikin sitä joissain piireissä kutsutaan).

Tässä vielä lyhyen blogauksen päätteeksi kuvajainen tämänhetkisestä sukantekeleestä (ja näköjään kuopuskin siellä sukan takana piileskelee):

Baudelaire-sukan alku

 

Kuvatodisteita tämänhetkisestä tilanteesta

Tosiaan, blogin nimeä mukaillen ajattelin vilauttaa hieman tämän hetkistä tilannetta. Pikaisesti työpöydältä löytyi 2 kappaletta aloitettuja sukankutimia. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Bombadil joka on nyt hieman yli kantapään tehty, mutta epäilen vahvasti että varresta tulee äärimmäisen lyhyt koska tavoitteena on käyttää siihen vain 1 kerä Regian Silk-lankaa, sitä paksumpaa versiota…

Toinen pöydän kulmalla neulontaa odottava sukantekele on Cookien Pomatomus Aracaunian Ranco Multysta, siitä vartta tehty parin mallikerran verran…

Olohuoneessa olevat keskeneräiset tekeleet vaatinevat ihan oman postauksensa, sieltä löytyy niin huivia, sukkaa kuin langanpäiden päättelyä odottavaa pipoakin. Ehkä jonain päivänä vielä pääsen esittelemään jotain valmistakin. 😀

(disclaimer: pahoittelen kuvien heikohkoa laatua, kännykän kameralla vain on niin paljon helpompaa uploadata kuvia suoraan flickeriin kun ei tarvitse etsiä kameran siirtokaapelia yms. muuta ylimääräistä puuhaa…)