Välineurheilua

Pakko myöntää, mä olen helppo tapaus mitä enablointiin (eli siis uusien tuotteiden ostamisen yllyttämiseen) tulee. Kuten aiemmin on tullut ilmi, hurahdin vajaa kuukausi sitten kehräämiseen, ja nyt sitten tuntuu että postilaatikko täyttyy kaikenlaisista härpäkkeistä ja kuiduista liki viikottain.

Viimeisin hankinta on hieman tavallisesta värttinästä poikkeava Trindle (linkki etsyyn, klikkaa omalla vastuulla) joka siis perustuu siihen, että ostat erikseen sinua miellyttävän varren, eri puulaatuja on useita yleensä tarjolla, ja sitten varteen voi kiinnittää eripainoisia ”käsiä” riippuen siitä minkälaista kuitua ja kuinka paksua säiettä on tarkoitus kehrätä.

Tämän näköinen setti putkahti tänne viime viikolla:

Varsi on ebenpuuta, ja kolmea eri painoluokkaa noita mustaan palleroon painettavia painoja.

Tällä hetkellä trindlessäni on kiinni medium-painoiset kristallit, ja koko härpäke näyttää tältä:

Työn alla oleva kuitu on tilattu Threewatersfarmilta (edelleen, etsylinkki omalla vastuulla), BFL:ää värisävyssä Birthday party. Tältä se näytti ollessaan vielä siististi letitettynä.

Tavoitteena on saada tuosta mahdollisesti navajo-kerrattua lankaa jotain pikkuneuletta varten, saa nähdä kauanko kestää ennenkuin koko sadan gramman topsi on säikeinä.
Onneksi kuitenkin posti on tuomassa trindleen lisää varsia ja painoja jossain vaiheessa lähiviikkoina 🙂

Tässä vielä lopuksi pieni videopätkä siitä mitä tuo kristallikoristeinen kimalletikku näyttää ns. toiminnassa.

Nyt palaan takaisin pyörittelemään kuitua säikeeksi, toivottavasti jossain vaiheessa pääsen esittelemään valmiita vyyhtejäkin.

Advertisement

 

Hurahdus.

Ei oo mun juttuni, vaatii liikaa kärsivällisyyttä. Näin siis ajattelin vielä reilun viikko sitten kehräyksestä. Varsinkin värttinä-sellaisesta. No, varaan oikeuden käyttäytyä kuin mikäkin tuuliviiri, sillä nyt puhaltaa selkeästi kuituisempaa yläpilveä tännepäin. Pari päivää olen opettanut sormenpäitä käsittelemään villaa ja värttinää, ja hitto vieköön, tähänhän jää koukkuun!

Pitäisi neuloa keskeneräiseen Still Lightiin hihoja, mutta valitettavasti postin tuoma merinotopsi vie kyllä keskittymiskyvyn nyt 100-0.
Ei tuo vielä mitään kovin hienoa ja tasalaatuista ole tuo aikaansaannos, mutta harjoitteluhan tässä vasta on käynnissä.

Tässä pari kuvallista todistuskappaletta tältä päivältä:

Nyt sormet syyhyää takaisin topsin pariin, joten ehkä palailen myöhemmin 🙂

 

Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa…

Pakko sanoa, että blogin kirjoittamisen uudelleen aloittaminen kesken Still Lightin neulomisen ei ehkä ole se yleisömenestys jossa uusia neuleita valmistuu parin päivän välein. Voisin tietenkin kirjoittaa pitkästi ja kiharin sanankääntein kuinka tänäänkin neuloin ainakin viisi kerrosta sileää helmaa, mutta ei siitä mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi saisi.

Joten tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Ajattelin vilauttaa mun uudet armaat, joista toista olen hellästi hivellyt jo muutaman kuukauden, mutta toinen on aivan uusi ihastus jonka kanssa otteet on vielä haparoivat ja aina ei meinaa ymmärtää mitä se oikein haluaa kertoa.

Näistä siis puhe, oma mobiilitoimistoni/viihdekeskukseni/raveltämisalustani:

Vasemmalla uudenkarhea luuri, eilen kotiutettu, joka tottelee koodinimeä Sii (S II), ja oikealla Tättä (Tab 2 7″). Molemmat Samsungin sukua siis, ja vallan kelpo kapineita pitämään minut paikallani lepopisteessä. Ja kyllä, olen tietoinen että niiden kellot eivät näytä minuutilleen samaa aikaa, johtuu ihan siitä että kävi pieni kämmi tuossa kuvaa ottaessa ja toinen kerkesi ottaa pienen etumatkan. Ei se niin tarkkaa ole, kyllä täällä keritään odotella hitaampiakin 🙂

Näillä pitäisi opetella bloginkin pyöritys, ohjelmat on jo ladattuina joten eiköhän ne postauksetkin kirjoittele itseään(-jään? kielioppi, miksi minut hylkäsit?) tässä lähitulevaisuudessa.

Nyt taas sileän neuleen pariin, jännän äärellä kun ollaan.

 

Perjantain ratoksi

Kuten aiemmin mainitsin, lepäily on ollut (ja tulee olemaan) päivän sana lähiaikoina, ja siihen liittyen keskittymiskyky on ollut mitä on. Tästä johtuen päädyin tuttuun ja turvalliseen sileään neuleeseen jota onkin puikoilla ainakin kahdessa eri muodossa.

Still Light on ollut luottoneuleeni jonka ohjetta ja kokoa ei juurikaan ole tarvinnut muokata, mutta hihojen ja helman pituutta säätämällä olen tehnyt jo kolme eri versiota. Neljäs on ollut puikoilla joulukuusta lähtien, ja toivon mukaan saan tänään siitä taskut erilleen ja pääsen helman pariin neulomaan. Lankana on toista kertaa Huivi-Puffa, joka on osoittautunut aivan loistavaksi langaksi tälle mallille. 3mm puikoilla tuloksena on pehmeästi laskeutuvaa, sopivan tiivistä pintaa joka on kevyttä mutta lämmintä. (Kuvassa näkyy myös viimeisin varusteihastukseni, Knit Pron hiilikuituiset puikot) 

 

Lankaa kotiutuu vaivihkaa vähän väliä, liityin Puffalan ihkulankaklubiin syksyllä, ja joulukuun paketissa olikin aivan ihanan värisiä, unelmanpehmeitä vyyhtejä kaksin kappalein. Tiina on melkoinen velho väripadan kanssa puuhatessaan ♥

Jotta sileä neule ei pääsisi puikoilta loppumaan, hemmottelin itseäni joululahjaksi Filatura di Crosa Superior-kerillä, joista tulee isona Nuvem. Ensin pitää tosin saada tuo Still Light pois puikoilta. Tämä lanka on jotain aivan käsittämätöntä, kerästä tulee vahvasti mieleen Rowanin Kidsilk Haze mutta koostumus on vieläkin ihanampaa, 75% Kashmir 25%silkkiä. 25g:n kerässä on 300metriä lankaa joten uskoisin että viidestä kerästä tulee hyvän kokoinen kääriytymiskappale sitten joskus kunhan tuo valmistuu.

Nyt alkaa taas vaikuttaa siltä, että parempi siirtyä lähemmäs vaakatasoa elokuvan, neuleen ja teekupin kera.

 

Kevättä kohti

Vai että kelloja pitäisi taas siirtää? Niin se kai kevät tulee, hiljalleen pienillä pajunkissantassuilla hiippaillen. Aurinko alkaa paistaa, lumi sulaa ja puikoille putkahtelee jotain vihreää.

Neuleaddiktion Heli muisti minua pienellä tunnustuksella, joten jos vaikka vastailen näihin kysymyksiin nyt ensin:

1. Milloin aloitit blogisi?
– Tämän Puolikkaiden sukkien talon taisin aloittaa melkein vuosi sitten, ensimmäisen postauksen päiväys näyttäisi olevan 30.3.2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
-Neuleita, niin keskeneräisiä kuin valmiitakin. Kynsilakkakuvia ja silmukkamerkkejä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En nyt keksi muuta erottavaa seikkaa, kuin että tämä on ainoa tällä hetkellä aktiivinen minun kirjoittamani blogi 😀

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
-Halusin merkitä muistiin neuleita, ja silmukkamerkkejä on tätä kautta tullut läheteltyä niistä kiinnostuneille.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
-Haluaisin, että blogin valokuvat olisivat hieman parempilaatuisia. 🙂

Tämä tunnustus on kiertänyt jo sen verran pitkään, että melkein kaikki omalla lukulistallani olevat blogit ovat sen jo saaneet, joten en nyt nimeä erikseen ketään, kaikki neuleblogit ovat ihania, kukin omalla tavallaan.
—
Ja takaisin varsinaisiin neuleasioihin.

Viime aikoina täällä on valmistunut yksi pitsihuivi, Kitmanin Jaali:

Lankana Wollmeisen pitsi, sävyssä Aquarius. Ihana malli, vaikkakin hivenen normaalia huivia työläämpi, johtuen siitä että pitsiä neulotaan myös nurjalla puolella.

Tällä hetkellä puikoilla on Gretel-hattu Fyberspatesin silkki/merino sekoitteesta:

Ja ehdottomana lempparityönä keskeneräisistä on toinen Still Light tunika.

Lankana Huivi-Puffa (20% kashmir, 80% merino) sävyssä Sammalsuo. Tämä projekti yllätti totaalisesti puskan takaa, nimittäin nuo 3 vyyhtiä sain Satunnaisena Ystävällisenä Tekona joltakulta ihanalta ihmiseltä, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään. Mutta aion sen jonain päivänä saada selville ja mennä antamaan aivan valtavan suuren halin. Tällä hetkellä keskeneräisestä työstä ei ole kunnon kuvaa, joten laitan vain kuvan noista ihanista lankavyyhdeistä. ♥

Nyt otan neuleeni, ja suunnistan sohvalle löffäämään.

 

Arjen harmautta

Valmistui se ennen kesää. Still Light-paita nimittäin. Pari viikkoa sinnikästä neulontaa ja nyt pitäisi tarjeta näillä pakkasilla.

Tein tosiaan hieman lyhyemmän version kuin mitä ohjeessa, sillä olen kuitenkin enemmän paitaihminen.. Ihanan pehmeä, äärimmäisen lämmin ja miellyttävän pelkistetty lopputulos.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, ja puikoilla on nyt jo uusi neuletakki. 😀 . Hurahdin että hurina vain kävi.

Lankaa kului tuohon paitaan reilut kolme vyyhtiä (100g/vyyhti) joten nyt pitäisi miettiä että mitä jäljelle jääneistä 2½ vyyhdistä puuhaisi.

Jotta koko postaus ei olisi ihan harmaa, niin loppuun vielä hieman sateenkaarta Wollmeisen muodossa.

Raku-Regenbogen sukkalankavahvuutena. ♥

 

Projektimonogamiaa.

Harvinaista.

Mä en ole harhautunut melkein viikkoon tuosta edellisessä postauksessa vilahtaneesta villapaidan alusta. Hämmentävää, kun ei olekaan toistakymmentä projektia kesken kerralla, vaan vain turvallisen harmaata sileää. Joka muuten on harvinaisen tylsää näin pidemmän päälle. Varsinkin kun eilen posti toi mukanaan uusia puikkoja, ja tänään kotiutui muutama Wollmeise-vyyhtikin. Toinen vyyhti, punamusta sävyltään kävi täällä vain kääntymässä ja on jo matkalla uuteen, arvostavampaan kotiin, mutta toinen vyyhti muotoutuu jossain vaiheessa varmasti asusteiksi. Harmaa nimittäin.

Ei tuo ainoa uusi WM tulokas ole, muutama vyyhti kotiutui viime viikolla, ja kai ensi viikollakin saan postissa käydä..

Ylläoleva ihanuus muotoutuu huiviksi, malli on vielä hakusessa.
Alla oleva punatiilin sävyinen sai poikkeuksellisesti jäädä, ei tosin vielä ole aavistustakaan mikä siitä tulee isona.

Harmaa Still Light on edistynyt jo hieman viime näkemältä, tässä viikonloppuna nappaamani kuva (pahoittelut sekavasta hiuskasvustosta, harja oli hukassa)

Nykyään mennään jossain vyötärön paikkeilla, haluaisin ajatella että olen jo voiton puolella, mutta helmaa tulee melkein polviin asti joten.. 😉

Siirryn taas tikuttamaan, vaikka peukalon juuri aristaakin jo hieman.

 

Lämmintä kättä ja kimallusta

Hupsis, syys”loma” sitten hieman venähti, tuli näemmä pidettyä blogilomaa oikein urakalla. Neulepuolellakin on ollut hieman hiljaiseloa viime aikoina, keskeneräiset projektit eivät oikein ole edistyneet mutta silti on tullut aloitettua ja purettua niitä aloituksia ihan kokeilumielessä uusista langoista. Ehkä jonain päivänä taas saan jotain oikeastikin valmiiksi.

Tällä hetkellä työn alla aktiivisimmin on hanskapari, talvikeli kun yllätti kylmäsormisen neulojan joten lämmikettä olisi pikkuhiljaa pakko saada näppeihin. Nahkahanskat kun eivät loppupeleissä järin paljoa lämmitä.
Hansikasmallina on tällä kertaa Laris Designin ihana Eisblume, jossa on koristeena kirkkaita (hieman liian suuria) hopeasisushelmiä. Tiedän, että hopeasisus tulee tummumaan ajan myötä, joten siitä syystä valitsinkin tumman langan kanssa kirkkaat helmet jotta erottuvat sitten kunnolla neuleesta vielä myöhemminkin. Onhan nämä melkoiset ”bling”-hanskat, mutta elämässä pitää aina välillä olla hieman kimallusta, vai mitä?

Lankana Wollmeisen 100% merino sävyssä Flaschenpost:

ja vielä toinen kuva kämmenselän puolelta:

Tykkään kovasti tuosta mallista, palmikot eivät ole täysin symmetrisiä vaan niiden pituudet vaihtelevat hieman siitä riippuen miltä puolelta hansikasta katsoo, ja vaikka neulominen onkin helmien vuoksi normaalia hitaampaa, niin kiinnostus pysyy hyvin yllä koska koko ajan ”tapahtuu jotain”.

Lankaakin on talouteen taas kotiutunut, vyyhdillinen Wollmeisen pitsilankaa sävyssä ”my old blue jeans” odottaa tuossa pöydällä inspiraatiota.

Pakko sanoa, että vaikka onkin kiva että noissa WM:n pitsivyyhdeissä on yli 1500m lankaa, niin sen käsin keriminen todella käy ranteiden ja sormien päälle. Kerimälaitteeni nimittäin luovutti puolessa välissä vyyhtiä ja loput oli pakko pyöritellä käsin. Painoa kerällä kuitenkin oli loppuvaiheessa yli 300g niin käsi oli päivän verran kerimisen jälkeen siinä kunnossa ettei neulomisesta tullut yhtään mitään.. 😀

Ai niin, koska syksy alkaa olla pimeimmillään nyt kun ei vielä lunta ole maassa valoa tuomassa, niin puuhastelin piristykseksi neuleisiin muutaman sateenkaari-silmukkamerkkisetin:
<

setissä 6 rinkulamerkkiä kirkkailla lasihelmillä,

sekä toisen setin jossa lasihelmien tilalla metalliset pallurat:

Nämä setit ovat kodittomia, joten ota yhteyttä jos kiinnostuit. Tuolla ”vapaanakasvaneiden merkkien sivulla” on yhteystiedot.

 

Vihreä norsu, uusia rinkuloita ja wollmeisenoviisin höpinää

Näemmä alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus se, että päivitän nykyään suunnilleen kerran viikossa tai harvemmin. Tällä kertaa kuitenkin on jotain ihan oikeesti valmistunuttakin esiteltäväksi, sekä hieman lankahehkutusta ja uusia rinkulamerkkejä. Ja tein tuonne yläpalkkiin sellaisen Valmiita silmukkamerkkisettejä-sivuston, josta on helppo katsoa millaisia merkkejä olisi heti postitettavaksi.

Y-tunnuksen hankintapaperit on täytelty, vielä pitää hieman viilata nimeä tälle hommalle, mutta luulisin että sekin etenee päätökseensä tässä parin viikon kuluessa. Sitten musta tulee ihan virallisesti pöytälaatikkoyrittäjä (vai onko korrektimpi termi ”helmilaatikko-”? 🙂 )

Mutta asiaan. Eilen illalla valmistui tähän mennessä ehkäpä suloisin neuletekele, mitä puikoiltani on poistunut. Joten saanko esitellä Efelantti Norsuinen eli tuttavien kesken Sheldon (viittaus sarjan ”The Big Bang Theory” lempparihahmooni) :

Ohje Ysoldan suunnittelema Elijah, lankana Rowanin Cashsoft DK (57% villaa, 33% Mikrokuitua, 10% Kashmiria) ja lankaa kului vain 1 kerä. Nopeahko projekti, vaikkakin silmukoiden poimiminen valmiista, täytetyistä kappaleista olikin aluksi hieman hankalaa. Tuo tosiaan neulotaan kokonaan ilman saumoja, ainoastaan korvien reunat silmukoidaan umpeen.
Nyt sitten pitäisi lapsillekin kuulemma neuloa omat, pojat jo valitsivat lankalaatikoistani kumpikin omat kerät. Esikoiselle (5,5v) tulee siniharmaa ja kuopukselle (2,5v) kirkkaan keltainen 😀 .

Tällä hetkellä puikoilla on elämäni ensimmäisestä wollmeise-vyyhdistä tulossa sukat, mallina Cookie A.:n suunnittelema Marlene , mutta niistä ei nyt ole kuin huono kännykkäkameran kuva.

Niinhän siinä kävi, että minäkin hurahdin Wollmeisen lankoihin, perjantaina kotiutui kaksi vyyhtiä twin-lankaa (80%merino, 20% polyakryyli. Vihreän sävyn nimi on Mistelzweig ja tummanvioletti on nimeltään Ballerina. Eikä se sitten noihin kahteen vyyhtiin jäänyt, tällä hetkellä on toiset kaksi matkalla Saksasta Suomeen, joten luulen että ensi perjantainakin käy suunta kohti postia.

Mitähän muuta asiaa mulla oli? Niin joo, niitä uusia rinkuloita. Yläpalkissa on tosiaan linkki tällä hetkellä uutta kotia vailla oleviin silmukkamerkkeihin, ja edelleen teen ihan toivomusten mukaisiakin vaijerimallisia merkkejä sekä kerrosmerkkejä. Kuten taisin aiemmin mainita, mustia isoja rinkuloita en valitettavasti ole vieläkään saanut, mutta niitäkin on kyllä tulossa jossain vaiheessa.

Nyt lienee aika palata taas neulomusten pariin olkkariin, sukkaa on helppo kutoa samalla kun erotuomaroi ipanoiden leikkejä.
Katsotaan meneekö taas viikko ennen seuraavaa päivitystä, vai palaanko jopa aiemmin linjoille. 😀

 

Pinkkiä pitsiä ja lisää kimallusta

Huh, välillä sitä miettii, että onko mitään järkeä asettaa itselleen aikarajoja/-tavoitteita neulontaan liittyen? Viime viikolla sain päähäni että haluan viikonloppuna oleviin juhliin pukuni kanssa vaaleanpunaisen huivin ja Travelling woman (edellisessä postauksessa on ravelrylinkki) siirtyi puikoille. Kuten taisin mutista, liukas ja helposti neuloutuva lanka yhdistettynä helppoon malliin aiheutti paljon toistuvaa silmukoiden laskemista ja siitä seuraavaa turhautumista kun aina oli joko pari liikaa tai liian vähän. Huivi kuitenkin valmistui, ja ihan ajoissakin 😀

Tällä kertaa huivista ei edes tullut mikään jättiläinen, vaan juuri sopivan kokoinen peittämään hartiat olkaimettoman juhlapuvun kaverina.

Yläreunasta mitattuna leveyttä on hieman reilu 140cm, ja korkeutta keskeltä suunnilleen 50cm. Sopii siis hyvin ihan kaulahuivikäyttöönkin talvella.

Postipoika on tällä viikolla kantanut useita paketteja laatikkoon, ja silmukkamerkkejä tekee taas mieli puuhastella. Alapuolella pari ryhmäkuvaa kimaltavista kavereista jotka ovat muuttaneet tänne:

Valikoima erikokoisia ja -värisiä lasihelmiä, vielä kun saisin sen rengas-tilauksen Atlantin toiselta puolelta niin pääsisin taas puuhaamaan kolvin ja liiman kanssa rinkuloita.

Toisessa potretissa lepäilevät vielä pusseissaan värilajitelma Swarowskeja, nuo tulevat kerrosmerkkeihin ja roikkuviin silmukkamerkkeihin sitten lähitulevaisuudessa..

Eipä tuossa kovin montaa kappaletta jokaista väriä ole, mutta riittävästi aina yhteen settiin kuitenkin.