(edit 3.1.13: Tätä edeltävät postaukset ovat todella vanhoja) Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun… ja niin edelleen.

Marraskuu. Tänä vuonna ei taideta polttaa kynttilöitä, kiitos kahden karvaisen kaverin. Kissaperheenä eläminen on ollut melkoisen silmiä avaavaa, en ennen olisi uskonut että kissat eivät olekaan ketteriä ja älykkäitä eläimiä mutta nämä meillä asuvat kaksi ovat todistaneet että kissa tosiaan voi tippua päälleen metrin korkeudelta ja että toinen pennuista pelkää kuollakseen kärpäsiä. Suloisia räpeltäjiähän nuo ovat, mutta välillä aiheuttavat kyllä sen sortin pään raapimista että itseäkin ihmetyttää.

Jediritarit ovat kasvaneet kovin tässä parin kuukauden aikana, ja täyttävät kohta jo puoli vuotta. Leikkausaikaa pitäisi alkaa varailemaan sillä pieniä viitteitä alkavasta hormonimyrskystä on jo ilmassa.

Tässä Obi-Wan seurailee ulkomaailman tapahtumia mun tuolin selkänojan päällä tasapainoillen.

Anakin päätti pysyä hieman tukevammalla alustalla ja tuijotteli pikkulintuja turvallisesti sängyn päältä.

Päiväunia nukutaan edelleen tiukasti veljen vieressä,

kunnes taas herättyä aletaan juosta kämppää ympäri tiputellen tavaroita.

Kävin tässä blogihiljaisuuden aikana parin kuukauden kurssin jonka lopputuloksena päätin taas vaihtaa alaa, vastahan se on kolmas ”takinkääntö” aikuisiällä. Tammikuussa aloitan kone- ja metallitekniikan ammattikoulutuksen ja jossain vaiheessa valmistunen siis koneistajaksi. Ensin olin teekkari, sitten ryhdyin humanistiksi ja nyt päätynen duunariksi. Ehkä jonain päivänä musta vielä tulee aikuinen 🙂

Neuletöitä en kuitenkaan ole unohtanut, tosin valmistuneita hommia ei hirvittävän paljoa tällä hetkellä ole, keskeneräisiä töitä sitten sitäkin enemmän.

Tuoreimpana puikoilta on poistunut Ysoldan suunnittelema Gretel-myssy, lankana Fyberspatesin Scrumptious sävyssä Nom nom nom.

Aloitin tuon hatun jo kevättalvella, tarkoituksenani tehdä kevätmyssy, mutta näemmä siitä tulikin sitten marraskuun harmauteen piristyshattu. Sopivan lörppö niin että alle mahtuu isompikin nuttura (ja näistä yli vyötärön mittaisista hiuksista ei kovin pientä sykeröä enää tehdä) ja sopii mukavasti pari vuotta sitten neulomani Ishbel-huivin kaveriksi.

Puikoilla on tällä hetkellä muutamat sukat (niistä ei ole kuvia, kameran akku kuoli), pari pitsihuivia, ja päällimmäisinä puuhapinkassa aivan ihana Lothlorien Cape Cascaden 220:stä, vihreänä tietenkin.

Koska 220 on hieman karheampaa lankaa kuin mihin olen tottunut, aloitin myös jotain unelmanpehmeää, eli Yarn Harlotin mallin Pretty Thing Colourmartin ohuesta 100% kashmirista, tosin kertasin langan kolminkertaiseksi jotta kauluri lämmittäisi riittävästi. Lisäsin mallikertoja 2 tuohon kauluriin, tavoitteena saada riittävästi leveyttä jotta sen voi tarvittaessa nostaa hupuksi. Ihanan pehmeää lankaa ja kaunis malli, jos vain joskus saan sen valmiiksi asti. Tällä hetkellä työ näyttää melko säälittävältä 🙂

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin palailen taas asiaan tammikuulla 😉 mutta toivottavasti ryhdistäydyn jo hieman aiemmin ja muistan että ”mullahan on blogikin, tarttis varmaan tehrä jotain. ” 😀

Advertisement

 

Uusia perheenjäseniä ja jokin neule

Lomat tuli lomailtua, ensimmäiset pari viikkoa meni remontin parissa kun mies nikkaroi meille uuden saunan. Ihana uusi kiuas lämmittää mukavasti, ja enää ei tarvitse pelätä lauteiden puolesta lasten kiipeillessä. Helteet veivät neuleinnon aika totaalisesti, eipä sitä kolmenkymmenen asteen lämmössä tee mieli levittää puolivalmista villatakkia syliin ja tikuttaa pitkiä hihoja joten bloginkin päivittäminen hieman jäi.

Edellispäivänä (keskiviikkona 3.8) perheeseen tulikin sitten kaksi uutta jäsentä, joiden saapumista edelsi lankavaraston tarkistaminen ja muovilaatikoihin ahtaminen. Meillä on nyt kaksi pientä jedi-ritaria, Anakin ja Obi-Wan. 12 viikkoisia kissanpentuja siis, tässäpä vielä muutama kuva pikkuisista koska ne vain ovat niin suloisia ♥.

Tässä Obi-Wan,

ja tässä Anakin.

Niin joo, lupasin jotain neuleaiheistakin. Perinteitä kunnioittaen peilinkautta itse otettu kuva, tietenkin. Kyseessä Veera Välimäen suunnittelema Celery Cardigan, lankana Wollmeisen 100% sävyissä Im Jahr der Ratte (harmaa) sekä Raku-Regenbogen (monivärinen).

Näköjään pikkukisut heräsivät päiväuniltaan, joten pitänee mennä laittamaan ruokakuppiin täytettä. Palailen taas kun ehdin, ehkä ensi viikolla, ehkä ensi kuussa 🙂 .

 

Kevät meni, kesä tuli

Huhti- ja toukokuu menivät erilaisten allergiaoireiden parissa sen verran tehokkaasti, että en tainnut uhrata ajatustakaan muulle kuin neulonnalle sekä lukemiselle.
Nyt alkaa kuitenkin takapiha olla siinä kunnossa että molempia toimintoja voi suorittaa myös ulkoilmassa, joten toivottavasti tännekin päätyy valmistuneita töitä hieman entistä tiuhempaan tahtiin. Sietäisi asianlaidan niin olevan, ainakin keskeneräisiä puuhia on tällä hetkellä puikoilla hämmentävän monta.

Mutta asiaan, ja kuvien kera. Kaheliarpajaisissa voitin 2 omavalintaista ohjetta, ja kuten maalimainoksessakin sanotaan ”siitä se ajatus sitten lähti”. Meillä on pieni lauma monstereita 😀

Ensimmäiseksi palkinto-ohjeeksi valitsin Penelope, the empathetic monsterin (Ravelrylinkki), tuo isoin punainen on esikoisen, keskimmäinen minun, ja kuopus sai hieman pienemmän ja keltaisen, niinkuin toivoikin. Poikaset ottivat nuo unikavereikseen välittömästi ja ovat hyvin tyytyväisiä. 😀

Neljännenkin tuollaisen tein, mutta siitä en laita vielä kuvaa, koska lähtee yllärilahjana eteenpäin ja tiedän että lahjan saaja lukee tätä. Joten ihan hys, hys vaan 😉 .

Kevätviherryskin tuli neulottua loppuun, eli Ystävyyspaita (ravelry) lahjaksi saaduista Huivi-Puffa-vyyhdeistä (ravelry).

Kuvat ovat taas kerran laadukasta ”ota itsestäsi kuva peilin kautta niin, ettei kodinhoitohuoneen normaali kaaos näy”, mutta kelvannevat tällä kertaa.

Keskeneräisiä töitä täällä tosiaan vilisee pöydillä, on Celery Cardigania, Damask-huivia, Laar-villatakkia (tämä oli toinen arpajaisvoitto-ohje), Vionnet-neulepaitaa, parit sukat ja niin edelleen.. Palailen asiaan kunhan joku noista alkaa näyttää siltä että siitä voisi jo ottaa jonkinlaista kuvaakin.

 

Kevättä kohti

Vai että kelloja pitäisi taas siirtää? Niin se kai kevät tulee, hiljalleen pienillä pajunkissantassuilla hiippaillen. Aurinko alkaa paistaa, lumi sulaa ja puikoille putkahtelee jotain vihreää.

Neuleaddiktion Heli muisti minua pienellä tunnustuksella, joten jos vaikka vastailen näihin kysymyksiin nyt ensin:

1. Milloin aloitit blogisi?
– Tämän Puolikkaiden sukkien talon taisin aloittaa melkein vuosi sitten, ensimmäisen postauksen päiväys näyttäisi olevan 30.3.2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
-Neuleita, niin keskeneräisiä kuin valmiitakin. Kynsilakkakuvia ja silmukkamerkkejä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En nyt keksi muuta erottavaa seikkaa, kuin että tämä on ainoa tällä hetkellä aktiivinen minun kirjoittamani blogi 😀

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
-Halusin merkitä muistiin neuleita, ja silmukkamerkkejä on tätä kautta tullut läheteltyä niistä kiinnostuneille.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
-Haluaisin, että blogin valokuvat olisivat hieman parempilaatuisia. 🙂

Tämä tunnustus on kiertänyt jo sen verran pitkään, että melkein kaikki omalla lukulistallani olevat blogit ovat sen jo saaneet, joten en nyt nimeä erikseen ketään, kaikki neuleblogit ovat ihania, kukin omalla tavallaan.
—
Ja takaisin varsinaisiin neuleasioihin.

Viime aikoina täällä on valmistunut yksi pitsihuivi, Kitmanin Jaali:

Lankana Wollmeisen pitsi, sävyssä Aquarius. Ihana malli, vaikkakin hivenen normaalia huivia työläämpi, johtuen siitä että pitsiä neulotaan myös nurjalla puolella.

Tällä hetkellä puikoilla on Gretel-hattu Fyberspatesin silkki/merino sekoitteesta:

Ja ehdottomana lempparityönä keskeneräisistä on toinen Still Light tunika.

Lankana Huivi-Puffa (20% kashmir, 80% merino) sävyssä Sammalsuo. Tämä projekti yllätti totaalisesti puskan takaa, nimittäin nuo 3 vyyhtiä sain Satunnaisena Ystävällisenä Tekona joltakulta ihanalta ihmiseltä, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään. Mutta aion sen jonain päivänä saada selville ja mennä antamaan aivan valtavan suuren halin. Tällä hetkellä keskeneräisestä työstä ei ole kunnon kuvaa, joten laitan vain kuvan noista ihanista lankavyyhdeistä. ♥

Nyt otan neuleeni, ja suunnistan sohvalle löffäämään.

 

Arjen harmautta

Valmistui se ennen kesää. Still Light-paita nimittäin. Pari viikkoa sinnikästä neulontaa ja nyt pitäisi tarjeta näillä pakkasilla.

Tein tosiaan hieman lyhyemmän version kuin mitä ohjeessa, sillä olen kuitenkin enemmän paitaihminen.. Ihanan pehmeä, äärimmäisen lämmin ja miellyttävän pelkistetty lopputulos.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, ja puikoilla on nyt jo uusi neuletakki. 😀 . Hurahdin että hurina vain kävi.

Lankaa kului tuohon paitaan reilut kolme vyyhtiä (100g/vyyhti) joten nyt pitäisi miettiä että mitä jäljelle jääneistä 2½ vyyhdistä puuhaisi.

Jotta koko postaus ei olisi ihan harmaa, niin loppuun vielä hieman sateenkaarta Wollmeisen muodossa.

Raku-Regenbogen sukkalankavahvuutena. ♥

 

Itsensäylittämisvaate (aka. yhdyssanahirviö)

Mä olen ihastunut. Tai lähinnä tunne hipoo jo rakastumista. Kohteena tällä kertaa neulepinta, jota mm. sileäksi neuleeksi kutsutaan. Tuo perusneule on viime vuosien aikana ollut mulle sellainen ”pakollinen paha”, tylsä puuha jota en tee kuin pakon edessä. Siitä johtuen suurin osa neuleista onkin ollut pitsihuiveja, palmikkosukkia- ja hansikkaita, kaikkea muuta kuin tylsää sileää.

Noh, häilyvänä naishenkilönä varaankin oikeuden muuttaa mieltymyksiäni lennossa, ja olen nyt hurahtanut täysin sileää oikeaa sisältäviin neuleisiin. Ja pahempaa vielä, neulepaitoihin ja -takkeihin. Enpä olisi uskonut tälläistä lausetta itseni sanovan, mutta sileä neule (varsinkin pyöröillä) on varsinaista neulezeniä parhaimmillaan.

Viime viikolla aloittelin Featherweight Cardigania Wollmeisen pitsivahvuisesta langasta, ja viikkoa myöhemmin neule on valmis. Lopputuloksesta tuli mukavan kevyt (lankaa kului 205g) ja ilmava. Ihan nimensä mukainen siis.

Ohessa muutama (huono ja itseotettu) kuva valmistuneesta tekeleestä.

Ajattelin laittaa yhden napin tuohon miehustaan, vielä pitäisi napinläpi tehdä valmiiksi. I-cordilla sen ajattelin puuhata.

Värisävyt on hieman pielessä, sen siitä saa kun kuvaa yöllä kodinhoitohuoneen kelmeän loisteputken valossa 😀 . Laitan tähän vielä yhden kuvan jossa langan sävy on suunnilleen kohdallaan, paita oli kostutuksen jälkeen lepäilemässä muotoonsa palapelimaton päällä.

Ja jotta koko blogi ei olisi täynnä vain valmiita töitä, pieni vilautus tämänhetkisestä neuleesta.

Työn alla siis sileää oikeaa oleva tunika, raglan-hihoilla ylhäältä alaspäin neulottava Still Light, ja lankana Cascaden IIIIIIIHANA Heritage Silk, jossa 85% villaa ja 15% mulperisilkkiä.
Puikkoina 2,75mm pyöröt.

Saattaapa olla, että kestää hetken ennen seuraavaa postausta, tuossa tunikassa kun on vielä melko monta kerrosta neulottavaa ennenkuin siinä on mitään kummallisempaa näytettävää.

 

Batikkia ja hämmentävä yritys

Kuten viimeksi mainitsin, taas kerran puikoilta vapautui yksi pitsihuivi. Tällä kertaa tosin hieman vähemmän pitsiä kuin yleensä, johtuen ihan siitä että huivissa mukana myös palmikkoja.
Malli on Batik, ja lankana Wollmeisen 100% merino sävyssä Fliederbusch.

Huivi oli mukava ”välipala”, varsinkin kerrosten lyheneminen loppua kohti piti neuleinnon kohdallaan. Lankaa jäi vyyhdillisestä jäljelle 17g joten medium-kokoinen huivi onnistuu hyvin yhdestä vyyhdistä 100% WM:ää.

Huivin väri on äärimmäisen hankala kuvattava, joko näyttää liian tummalta (ylempi kuva) tai sitten kamera haluaa taittaa sävyn siniseen. Oikea sävy on jotain noiden kahden kuvan väliltä.

Mutta aloitin jotain uuttakin 😀 . Puikoilla on ylhäältä alas neulottava, raglan-hihainen, sileää oikeaa oleva neuletakki. Mallin nimi on Featherweight cardigan, ja toivottavasti saan sen valmiiksi tällä viikolla.

Lankana (taas kerran) Wollmeisen pitsilanka, sävynä Flaschenpost.

 

Viherpeukalo ja muita sormia

Mulle tulee aina välillä tämmöisiä… miten sen nyt sanoisi? ”Kausia”? (vähän samantyylinen termi kuin entinen ”uhmaikä” joka nykyään onkin sitten ”tahtokausi”)
Välillä puikoilla on vain ja ainoastaan sukkia, lisää sukkia ja vielä muutama sukkapari siihen päälle. Toisina hetkinä on pakko tehdä erilaisia päänlämmittimiä, baskereita ja pipoja. Ja ei lähdetä nyt ollenkaan puuttumaan noihin pitsihuiveihin, joita täällä sikiää hämmentävän vilkkaalla tahdilla.

Ja asiaan, nyt on ollut vallan vilkas käsienlämmitin-kausi päällä, on tullut tehtyä niin tumppuja, kuin sitten noita helmikoristeisia hanskojakin, ja viimeisimpänä valmistuneena tekeleenä (tai toiseksi viimeisenä, yksi pitsihuivi 😀 on just likoamassa ja odottaa pingottamista) putkahti puikoilta pari viherpeukaloita eli siis vaaleanvihreät palmikkohanskat.

Mallin nimi on Meisi jotka on suunnitellut uskomattoman taitava Laris.

Hanskat olivat suhteellisen nopeatekoiset, kokonaisuudessaan aikaa taisi mennä 10 päivää. Tosin viimeinen hanska valmistuikin sitten päivässä, kun pääsin hömppäsarjojen tuijottelun avulla neule-flow’n ihanaan tilaan.

Lankana Wollmeisen Twin (80%merino, 20% poly..joku) sävyssä Pistazie ja lankaa kului hanskapariin alle puoli vyyhtiä eli suunnilleen 75g.

Lähiaikoina postailen sitten kuvia tuosta tällä hetkellä hyvin märästä pitsihuivista, katsotaan koska seuraavan kerran saan sormet irroitettua puikoista ja naputtamaan näppistä.

 

Ei päätä eikä häntää, vaan lämmintä kättä ja jalkaa.

Päätin uuden vuoden kunniaksi saada muutaman hyvän aikaa odotelleen neuleen valmiiksi, ja ensimmäisenä työpöydältä käsiin tarttui Eisblume-hansikkaat joista puuttui toisesta hanskasta sormet. Loppujen lopuksi aikaa ei kulunut paria tuntia enempää kunnes hanska oli valmis. Langanpäiden päättely tosin on edelleenkin kaikkein inhoittavinta hommaa hansikkaiden neulonnassa.. 🙂

Lankana Wollmeisen 100% merino, sävyssä Flaschenpost ja lankaa kului 75g.

Malli oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja vaikka helmien pujottelu virkkuukoukulla olikin hieman hidasta, niin yhteensä aktiivista neuleaikaa tuo hanskapari kulutti alle viikon.

Jotta myös varpaat pysyisivät lämpiminä, puuhastelin valmiiksi myös Marlene-sukat, joista ensimmäisen sukan olin neulonut joskus syksyllä hieman kantapään yli. Katselin päivän verran Taistelutoverit-sarjaa ja tikuttelin sukan valmiiksi ja eilen valmistui sille parikin.

Lankana näissä Wollmeisen Twin (80% merino, 20% poly..jotain), sävyssä Mistelzweig ja lankaa kului 109g.

Nyt puikoilla on taaskin Wollmeisea, tuloillaan hansikkaat joista kuvia sitten kunhan saan aikaiseksi jotain näyttämisen arvoista.

 

Välipäivähuivi

Jouluaattoiltana päätin lahjoittaa itselleni huiviohjeen ja valinta päätyi tällä kertaa Damask-nimiseen malliin. Huivi hyppäsi samana iltana puikoille, ja kolmen päivän neulonnan jälkeen valmistui tapaninpäivänä.
Lankana Wollmeisen pitsivahvuus, sävyssä Aquarius, ja lankaa kului vain 54g. Vyyhdissä kun on sen reilut 300g lankaa, niin muutaman huivin samaa sävyä saisi vielä tehtyä.

Helppo malli, ja mukavan nopeantuntuinen neulottava, johtuen varmaankin siitä että huivi aloitetaan luomalla ulkoreunan silmukat ja jokaisella kerroksella silmukkamäärä vähenee. Joten toisin kuin niskasta aloitettavissa huiveissa, pisimmät kerrokset neuloo silloin kun vielä on innostunut uudesta neuletyöstä.

Nyt puikoilla on täällä blogissakin vilahdelleet helmikoristeiset sormikkaat, joista puuttuu enää 1 ½ sormea ja päättely. Tavoitteena on saada ne valmistumaan vielä tämän vuoden puolella.