Keväällä alkaa vihertää

Kuluneet pari viikkoa on taas mennyt melkoisen yksiavioisuuden (neuleasioissa siis) parissa, olen neulonut vain ja ainoastaan tuota vihreätä tunikaa. Nyt se alkaa jo olla pisteessä, jossa ehkä kehtaan laittaa muutaman kuvankin näkyville. Hämmentävää, kuinka sitä ihmismieli muuttuu ja yllättää uusilla mieltymyksillä. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan neulovani kokonaisia vaatekappaleita (huivia isompia siis) ja varsinkaan en uskonut pitäväni sileän neuleen väkertämisestä. Kumma kyllä, nyt tällä hetkellä sileä neule pyörönä on kaikkein miellyttävintä mahdollista neulontaa.

Ihanalla langalla on tietenkin osansa asiassa, ja tuo lahjaksi saamani Huivi-Puffa on kyllä ehdottomasti lempparilankojani ikinä. (pahoittelen suomenkielen väärinkäyttöäni.)
20% kashmiria yhdistettynä pehmeään merinovillaan, ja täydellisen utuisen sävyinen sammaleenvihreä. ♥

Tällä hetkellä yritän miettiä, kuinka pitkän helman tähän tunikaan haluaisin. Nyt lankaa on jäljellä 141g, josta pitäisi tehdä loppu helma, hihat ja taskupussit, ja haluaisin kuitenkin tähän versioon täyspitkät hihat..
Helmaa on nyt (taskunsuista alaspäin) neulottu 13cm, ohje sanoo että pitäisi neuloa 25cm mutta minua alkaa epäilyttää tuleeko tästä sitten liian pitkä? Olen kuitenkin ns. pituusrajoitteinen eli mittaa on alle 160cm joten tuleekohan tuolla ohjeen mukaisella senttimäärällä tästä lähempänä polvipituutta oleva mekko?

Jatkan mietintää.

Ai niin, laitan tähän vielä loppuun hieman kimallusta. Tein kälylleni setin kerrosmerkkejä, ja niistä tuli melkoisen ”Blingit” 😀

Elämässä pitää olla kultaa ja kimallusta, eikö niin?

Advertisement

 

Kevättä kohti

Vai että kelloja pitäisi taas siirtää? Niin se kai kevät tulee, hiljalleen pienillä pajunkissantassuilla hiippaillen. Aurinko alkaa paistaa, lumi sulaa ja puikoille putkahtelee jotain vihreää.

Neuleaddiktion Heli muisti minua pienellä tunnustuksella, joten jos vaikka vastailen näihin kysymyksiin nyt ensin:

1. Milloin aloitit blogisi?
– Tämän Puolikkaiden sukkien talon taisin aloittaa melkein vuosi sitten, ensimmäisen postauksen päiväys näyttäisi olevan 30.3.2010

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
-Neuleita, niin keskeneräisiä kuin valmiitakin. Kynsilakkakuvia ja silmukkamerkkejä.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
-En nyt keksi muuta erottavaa seikkaa, kuin että tämä on ainoa tällä hetkellä aktiivinen minun kirjoittamani blogi 😀

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
-Halusin merkitä muistiin neuleita, ja silmukkamerkkejä on tätä kautta tullut läheteltyä niistä kiinnostuneille.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
-Haluaisin, että blogin valokuvat olisivat hieman parempilaatuisia. 🙂

Tämä tunnustus on kiertänyt jo sen verran pitkään, että melkein kaikki omalla lukulistallani olevat blogit ovat sen jo saaneet, joten en nyt nimeä erikseen ketään, kaikki neuleblogit ovat ihania, kukin omalla tavallaan.
—
Ja takaisin varsinaisiin neuleasioihin.

Viime aikoina täällä on valmistunut yksi pitsihuivi, Kitmanin Jaali:

Lankana Wollmeisen pitsi, sävyssä Aquarius. Ihana malli, vaikkakin hivenen normaalia huivia työläämpi, johtuen siitä että pitsiä neulotaan myös nurjalla puolella.

Tällä hetkellä puikoilla on Gretel-hattu Fyberspatesin silkki/merino sekoitteesta:

Ja ehdottomana lempparityönä keskeneräisistä on toinen Still Light tunika.

Lankana Huivi-Puffa (20% kashmir, 80% merino) sävyssä Sammalsuo. Tämä projekti yllätti totaalisesti puskan takaa, nimittäin nuo 3 vyyhtiä sain Satunnaisena Ystävällisenä Tekona joltakulta ihanalta ihmiseltä, jonka henkilöllisyyttä en ole vielä pystynyt selvittämään. Mutta aion sen jonain päivänä saada selville ja mennä antamaan aivan valtavan suuren halin. Tällä hetkellä keskeneräisestä työstä ei ole kunnon kuvaa, joten laitan vain kuvan noista ihanista lankavyyhdeistä. ♥

Nyt otan neuleeni, ja suunnistan sohvalle löffäämään.

 

Arjen harmautta

Valmistui se ennen kesää. Still Light-paita nimittäin. Pari viikkoa sinnikästä neulontaa ja nyt pitäisi tarjeta näillä pakkasilla.

Tein tosiaan hieman lyhyemmän version kuin mitä ohjeessa, sillä olen kuitenkin enemmän paitaihminen.. Ihanan pehmeä, äärimmäisen lämmin ja miellyttävän pelkistetty lopputulos.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, ja puikoilla on nyt jo uusi neuletakki. 😀 . Hurahdin että hurina vain kävi.

Lankaa kului tuohon paitaan reilut kolme vyyhtiä (100g/vyyhti) joten nyt pitäisi miettiä että mitä jäljelle jääneistä 2½ vyyhdistä puuhaisi.

Jotta koko postaus ei olisi ihan harmaa, niin loppuun vielä hieman sateenkaarta Wollmeisen muodossa.

Raku-Regenbogen sukkalankavahvuutena. ♥

 

Loppusuora häämöttää

Still Light-paita alkaa kohta kohdata helmaresorin. Päädyin siihen, etten teekään ihan täyspitkää tunikaa tästä, vaan tuollaisen hieman normivillapaitaa pidemmän vain. Kohtapian siis vuorossa helmaresori ja sitten hihojen ja taskujen kimppuun. Tykkään jo nyt ihan hirmuisesti tästä, ehkä jo loppuviikolla saan pukemista :D.

(olisi kannattanut tarkistaa onko peilissä 3veen sormenjälkiä ennen kuvaamista.)

Ja takaisin Housen ja neuleen pariin.

 

Projektimonogamiaa.

Harvinaista.

Mä en ole harhautunut melkein viikkoon tuosta edellisessä postauksessa vilahtaneesta villapaidan alusta. Hämmentävää, kun ei olekaan toistakymmentä projektia kesken kerralla, vaan vain turvallisen harmaata sileää. Joka muuten on harvinaisen tylsää näin pidemmän päälle. Varsinkin kun eilen posti toi mukanaan uusia puikkoja, ja tänään kotiutui muutama Wollmeise-vyyhtikin. Toinen vyyhti, punamusta sävyltään kävi täällä vain kääntymässä ja on jo matkalla uuteen, arvostavampaan kotiin, mutta toinen vyyhti muotoutuu jossain vaiheessa varmasti asusteiksi. Harmaa nimittäin.

Ei tuo ainoa uusi WM tulokas ole, muutama vyyhti kotiutui viime viikolla, ja kai ensi viikollakin saan postissa käydä..

Ylläoleva ihanuus muotoutuu huiviksi, malli on vielä hakusessa.
Alla oleva punatiilin sävyinen sai poikkeuksellisesti jäädä, ei tosin vielä ole aavistustakaan mikä siitä tulee isona.

Harmaa Still Light on edistynyt jo hieman viime näkemältä, tässä viikonloppuna nappaamani kuva (pahoittelut sekavasta hiuskasvustosta, harja oli hukassa)

Nykyään mennään jossain vyötärön paikkeilla, haluaisin ajatella että olen jo voiton puolella, mutta helmaa tulee melkein polviin asti joten.. 😉

Siirryn taas tikuttamaan, vaikka peukalon juuri aristaakin jo hieman.

 

Itsensäylittämisvaate (aka. yhdyssanahirviö)

Mä olen ihastunut. Tai lähinnä tunne hipoo jo rakastumista. Kohteena tällä kertaa neulepinta, jota mm. sileäksi neuleeksi kutsutaan. Tuo perusneule on viime vuosien aikana ollut mulle sellainen ”pakollinen paha”, tylsä puuha jota en tee kuin pakon edessä. Siitä johtuen suurin osa neuleista onkin ollut pitsihuiveja, palmikkosukkia- ja hansikkaita, kaikkea muuta kuin tylsää sileää.

Noh, häilyvänä naishenkilönä varaankin oikeuden muuttaa mieltymyksiäni lennossa, ja olen nyt hurahtanut täysin sileää oikeaa sisältäviin neuleisiin. Ja pahempaa vielä, neulepaitoihin ja -takkeihin. Enpä olisi uskonut tälläistä lausetta itseni sanovan, mutta sileä neule (varsinkin pyöröillä) on varsinaista neulezeniä parhaimmillaan.

Viime viikolla aloittelin Featherweight Cardigania Wollmeisen pitsivahvuisesta langasta, ja viikkoa myöhemmin neule on valmis. Lopputuloksesta tuli mukavan kevyt (lankaa kului 205g) ja ilmava. Ihan nimensä mukainen siis.

Ohessa muutama (huono ja itseotettu) kuva valmistuneesta tekeleestä.

Ajattelin laittaa yhden napin tuohon miehustaan, vielä pitäisi napinläpi tehdä valmiiksi. I-cordilla sen ajattelin puuhata.

Värisävyt on hieman pielessä, sen siitä saa kun kuvaa yöllä kodinhoitohuoneen kelmeän loisteputken valossa 😀 . Laitan tähän vielä yhden kuvan jossa langan sävy on suunnilleen kohdallaan, paita oli kostutuksen jälkeen lepäilemässä muotoonsa palapelimaton päällä.

Ja jotta koko blogi ei olisi täynnä vain valmiita töitä, pieni vilautus tämänhetkisestä neuleesta.

Työn alla siis sileää oikeaa oleva tunika, raglan-hihoilla ylhäältä alaspäin neulottava Still Light, ja lankana Cascaden IIIIIIIHANA Heritage Silk, jossa 85% villaa ja 15% mulperisilkkiä.
Puikkoina 2,75mm pyöröt.

Saattaapa olla, että kestää hetken ennen seuraavaa postausta, tuossa tunikassa kun on vielä melko monta kerrosta neulottavaa ennenkuin siinä on mitään kummallisempaa näytettävää.

 

Batikkia ja hämmentävä yritys

Kuten viimeksi mainitsin, taas kerran puikoilta vapautui yksi pitsihuivi. Tällä kertaa tosin hieman vähemmän pitsiä kuin yleensä, johtuen ihan siitä että huivissa mukana myös palmikkoja.
Malli on Batik, ja lankana Wollmeisen 100% merino sävyssä Fliederbusch.

Huivi oli mukava ”välipala”, varsinkin kerrosten lyheneminen loppua kohti piti neuleinnon kohdallaan. Lankaa jäi vyyhdillisestä jäljelle 17g joten medium-kokoinen huivi onnistuu hyvin yhdestä vyyhdistä 100% WM:ää.

Huivin väri on äärimmäisen hankala kuvattava, joko näyttää liian tummalta (ylempi kuva) tai sitten kamera haluaa taittaa sävyn siniseen. Oikea sävy on jotain noiden kahden kuvan väliltä.

Mutta aloitin jotain uuttakin 😀 . Puikoilla on ylhäältä alas neulottava, raglan-hihainen, sileää oikeaa oleva neuletakki. Mallin nimi on Featherweight cardigan, ja toivottavasti saan sen valmiiksi tällä viikolla.

Lankana (taas kerran) Wollmeisen pitsilanka, sävynä Flaschenpost.

 

Pikainen vinkki

Näpertelin tänään useamman setin silmukkamerkkejä, enemmän kuvia löytyy yläreunan ”Uutta kotia vailla olevia silmukkamerkkejä”-sivulta. Tässä pienimuotoinen ryhmäpotretti muutamasta setistä.

Jos haluat tarjota kodin merkkisetille, otapa yhteyttä.

 

Viherpeukalo ja muita sormia

Mulle tulee aina välillä tämmöisiä… miten sen nyt sanoisi? ”Kausia”? (vähän samantyylinen termi kuin entinen ”uhmaikä” joka nykyään onkin sitten ”tahtokausi”)
Välillä puikoilla on vain ja ainoastaan sukkia, lisää sukkia ja vielä muutama sukkapari siihen päälle. Toisina hetkinä on pakko tehdä erilaisia päänlämmittimiä, baskereita ja pipoja. Ja ei lähdetä nyt ollenkaan puuttumaan noihin pitsihuiveihin, joita täällä sikiää hämmentävän vilkkaalla tahdilla.

Ja asiaan, nyt on ollut vallan vilkas käsienlämmitin-kausi päällä, on tullut tehtyä niin tumppuja, kuin sitten noita helmikoristeisia hanskojakin, ja viimeisimpänä valmistuneena tekeleenä (tai toiseksi viimeisenä, yksi pitsihuivi 😀 on just likoamassa ja odottaa pingottamista) putkahti puikoilta pari viherpeukaloita eli siis vaaleanvihreät palmikkohanskat.

Mallin nimi on Meisi jotka on suunnitellut uskomattoman taitava Laris.

Hanskat olivat suhteellisen nopeatekoiset, kokonaisuudessaan aikaa taisi mennä 10 päivää. Tosin viimeinen hanska valmistuikin sitten päivässä, kun pääsin hömppäsarjojen tuijottelun avulla neule-flow’n ihanaan tilaan.

Lankana Wollmeisen Twin (80%merino, 20% poly..joku) sävyssä Pistazie ja lankaa kului hanskapariin alle puoli vyyhtiä eli suunnilleen 75g.

Lähiaikoina postailen sitten kuvia tuosta tällä hetkellä hyvin märästä pitsihuivista, katsotaan koska seuraavan kerran saan sormet irroitettua puikoista ja naputtamaan näppistä.

 

Ei päätä eikä häntää, vaan lämmintä kättä ja jalkaa.

Päätin uuden vuoden kunniaksi saada muutaman hyvän aikaa odotelleen neuleen valmiiksi, ja ensimmäisenä työpöydältä käsiin tarttui Eisblume-hansikkaat joista puuttui toisesta hanskasta sormet. Loppujen lopuksi aikaa ei kulunut paria tuntia enempää kunnes hanska oli valmis. Langanpäiden päättely tosin on edelleenkin kaikkein inhoittavinta hommaa hansikkaiden neulonnassa.. 🙂

Lankana Wollmeisen 100% merino, sävyssä Flaschenpost ja lankaa kului 75g.

Malli oli erittäin hyvin kirjoitettu, ja vaikka helmien pujottelu virkkuukoukulla olikin hieman hidasta, niin yhteensä aktiivista neuleaikaa tuo hanskapari kulutti alle viikon.

Jotta myös varpaat pysyisivät lämpiminä, puuhastelin valmiiksi myös Marlene-sukat, joista ensimmäisen sukan olin neulonut joskus syksyllä hieman kantapään yli. Katselin päivän verran Taistelutoverit-sarjaa ja tikuttelin sukan valmiiksi ja eilen valmistui sille parikin.

Lankana näissä Wollmeisen Twin (80% merino, 20% poly..jotain), sävyssä Mistelzweig ja lankaa kului 109g.

Nyt puikoilla on taaskin Wollmeisea, tuloillaan hansikkaat joista kuvia sitten kunhan saan aikaiseksi jotain näyttämisen arvoista.