Ei oo mun juttuni, vaatii liikaa kärsivällisyyttä. Näin siis ajattelin vielä reilun viikko sitten kehräyksestä. Varsinkin värttinä-sellaisesta. No, varaan oikeuden käyttäytyä kuin mikäkin tuuliviiri, sillä nyt puhaltaa selkeästi kuituisempaa yläpilveä tännepäin. Pari päivää olen opettanut sormenpäitä käsittelemään villaa ja värttinää, ja hitto vieköön, tähänhän jää koukkuun!
Pitäisi neuloa keskeneräiseen Still Lightiin hihoja, mutta valitettavasti postin tuoma merinotopsi vie kyllä keskittymiskyvyn nyt 100-0.
Ei tuo vielä mitään kovin hienoa ja tasalaatuista ole tuo aikaansaannos, mutta harjoitteluhan tässä vasta on käynnissä.
Tässä pari kuvallista todistuskappaletta tältä päivältä:
Nyt sormet syyhyää takaisin topsin pariin, joten ehkä palailen myöhemmin 🙂
Puolikkaiden sukkien talo 
Bez-
25 tammikuun, 2013 at 15:45
Tuo sun säiehän on jo tosi tasaista ja ohuehkon näköistäkin! Mun ihan eka kehruu oli aika järkyttävää möykkyä. Sit heti tokalla tulikin jo aika tasaisen ohutta…