Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa…

Pakko sanoa, että blogin kirjoittamisen uudelleen aloittaminen kesken Still Lightin neulomisen ei ehkä ole se yleisömenestys jossa uusia neuleita valmistuu parin päivän välein. Voisin tietenkin kirjoittaa pitkästi ja kiharin sanankääntein kuinka tänäänkin neuloin ainakin viisi kerrosta sileää helmaa, mutta ei siitä mitään jännitysnäytelmää aikaiseksi saisi.

Joten tällä kertaa sitten jotain ihan muuta. Ajattelin vilauttaa mun uudet armaat, joista toista olen hellästi hivellyt jo muutaman kuukauden, mutta toinen on aivan uusi ihastus jonka kanssa otteet on vielä haparoivat ja aina ei meinaa ymmärtää mitä se oikein haluaa kertoa.

Näistä siis puhe, oma mobiilitoimistoni/viihdekeskukseni/raveltämisalustani:

Vasemmalla uudenkarhea luuri, eilen kotiutettu, joka tottelee koodinimeä Sii (S II), ja oikealla Tättä (Tab 2 7″). Molemmat Samsungin sukua siis, ja vallan kelpo kapineita pitämään minut paikallani lepopisteessä. Ja kyllä, olen tietoinen että niiden kellot eivät näytä minuutilleen samaa aikaa, johtuu ihan siitä että kävi pieni kämmi tuossa kuvaa ottaessa ja toinen kerkesi ottaa pienen etumatkan. Ei se niin tarkkaa ole, kyllä täällä keritään odotella hitaampiakin 🙂

Näillä pitäisi opetella bloginkin pyöritys, ohjelmat on jo ladattuina joten eiköhän ne postauksetkin kirjoittele itseään(-jään? kielioppi, miksi minut hylkäsit?) tässä lähitulevaisuudessa.

Nyt taas sileän neuleen pariin, jännän äärellä kun ollaan.

 

Josko kokeilisin vieläkö tämä sujuu…

Tähän voisi laittaa sen perinteisen löpinän siitä, kuinka blogin pitäminen on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ihan liian pitkäksi aikaa, mutta en taida jaksaa. Eikun ohohups.
No, kuitenkin. Nythän on käynyt niin, että minulla on taas ihan liikaa aikaa käytettävänä kaikenlaiseen puuhasteluun, joten ehkä tämä bloggauskin taas palautuu mieleen.

Tosiaan, neulon edelleen, kunhan saan kameran akun ladattua niin laittelen hiljalleen kuvia radiohiljaisuuden aikana valmistuneista töistä, ja lanka- yms ostoksista. Tällä hetkellä olen pitkällä sairaslomalla, jonka loppu tosin häämöttää jo ensi kuussa kun ”loman” nimike muuttuu äitiys-sellaiseksi. Kolmatta perheenjäsentä siis odotellaan, ja siitä johtuen olenkin joutunut huilailemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Yhtäkään vauvaneuletta en vielä tosin ole valmiiksi saanut, mutta muita projekteja on kyllä valmistunut. Vaikka tällä hetkellä mennään jo toisen kolmanneksen loppupuolta, niin tuntuu vielä hieman aikaiselta alkaa tikuttelemaan sukkia/pipoja/yms pieniä töitä.

Kissat, joista mainitsin joskus pari vuotta sitten ovat kasvaneet jo 1½vuotiaiksi kolleiksi, mutta tuntuu että eivät ole kyllä vanhetessaan viisastuneet lainkaan 🙂 Menoa ja meininkiä on nyt varsinkin joulukuusen ollessa olohuoneessa riittänyt ihan liiaksikin asti. Mikä siinä on, että kuusenpallot pitää vähintään seitsemän kertaa päivässä purkaa oksilta lattialle ja useimmiten sohvan alle?

Katsotaan, ehkä alan taas kirjoitella enemmänkin, saa nähdä. Nyt pitänee mennä takaisin loputtoman sileän neuleen ja elokuvan pariin.

(toteanpa tässä vielä, että pitänee keksiä miten nuo pari vuotta vanhat postaukset saa pysyvästi arkiston uumeniin, turhaan sotkevat tässä nyt tätä mun ”uutta alkuani” 😀 )

 

Pikainen moi, ja kysymys

Kuten varmaan huomasitte, vaihdoin uuden teeman ja kaipaisinkin hieman palautetta sen suhteen, että onko tämä nyt yhtään miellyttävämpi lukea kuin se edellinen?
Omiin silmiini alkoi sattua vanhan teeman ohut teksti kuviollista taustaa vasten, joten ajattelin ainakin hetken testailla josko tämä olisi hieman helppolukuisempi.

Jotta postaus ei ihan kuvattomaksi jäisi, niin tässäpä muutama kissanpentukuva ♥. Näitä tulee näkymään paljon tulevina viikkoina 🙂 .

Pennut päivänokosilla.

 

Välipalana tunnustuksellinen kirjoitus

Purkaja tosiaan laittoi vähän aikaa sitten minullepäin tulemaan tälläisen:

Ja kuten hommaan kuuluu, pitäisi minun kai sitten kertoa muutama sekalainen yksityiskohta itsestäni. Hmm. No, katsotaan mitä tästä tulee:

1. Olen varsinainen pilkunviilaaja ja englanninkielen suhteen kielioppinatsi. Ärsyttää suunnattomasti kaikenlainen taivutusmuotojen väärinkäyttö sekä kielioppivirheet.

2. Luen kirjallisuuden pääasiassa englanniksi, koska olen opiskellut kääntämistä aikana ennen lapsia, ja siellä tulin siihen tulokseen että mieluummin luen kirjat sellaisina kuin kirjailija on ne tarkoittanut.

3. Vaikka kohdassa 1 sanoin olevani pilkunviilaaja, tykkään leikkiä sanoilla ja usein tahallisesti käytän hämmentäviä taivutusmuotoja sanoista ihan vain koomisen vaikutelman vuoksi. Eli meidän perheessä leivotaan sämpyliä, kuoritaan porkkania ja niin edelleen..

4. Tykkään ruuanlaitosta, mutta hyvin harvoin seuraan mitään valmiita reseptejä. Lähinnä maistelen ruokaa tiuhaan tahtiin ja yritän miettiä mitä siihen seuraavaksi lisäisi jotta siitä tulisi kiinnostavampaa.

5. Olen teekkari, ja aion sellaisena pysyäkin. Valmistuminen ei siis ole suunnitelmissa tämän elämän aikana 😀 . Tosin opiskeluaikoina iski jonkinlainen identiteettikriisi ja käänsin yhdessä vaiheessa takkini ja ryhdyin humanistiksi eli lähtin rannikolle opiskelemaan englannin kääntämistä ja tulkkausta. Sekin tosin on vielä vaiheessa, mutta haaveilen että ehkä joskus jopa valmistuisin..

6. Jos on hankala päivä, helpoin tapa rentoutua on käynnistää pelikonsoli (xbox360) ja uppoutua roolipelien maailmaan.

7. Tällä hetkellä tosin odotan kaikkein eniten sitä, että legendaarisen Civilization-pelisarjan tuorein eli 5. osa julkaistaan tämän kuun loppupuolella. Tahdon taas päästä virtuaalisesti valloittamaan maailmaa. 🙂

Blogeja katseltuani huomasin, että tämä on kiertänyt jotakuinkin jo kaikilla, joita olen lukenut pidempään, joten en osaa selkeästi nimetä ketään joille tämän antaisin.

Aiheesta sivupoluille. Tällä viikolla tuli rinkulalähetys viimein perille, mutta valitettavasti siitä puuttuivat ne mustat rinkulat kokonaan. Joten päivitän kyllä uusia merkkejä lähipäivinä tänne, mutta mustia rinkuloita täytyy vielä odotella hetki. Uuden tilauksen laitoin kyllä jo menemään.

 

Sairas”lomaa”

Olipahan flunssa, kahdet antibiootit on tullut syötyä, ja vielä kahden viikon potemisenkaan jälkeen en ihan varma ole onko tauti vieläkään ohi vai lykkääkö kolmatta jälkitautia koneistoon..
Selkeästi siis syksy tullut, puista putoilee keltaisia lehtiä ja kylmä tuuli puhaltelee niitä ympäri takapihaa. Katolta kuuluu välillä tasaisia juoksuaskeleita, kun pihapiirin orava juoksee talon toisesta päästä kotimännystään meidän talon nurkalla kasvavaan tammeen ja kuljettaa tammenterhoja talven varalle jemmapiiloon.

Tänä vuonna taisin olla ajoissa päähinepuuhailuiden kanssa, nimittäin syksyn ensimmäinen villahattu valmistui äsken. Mallina Ysoldan suunnittelema Snapdragon Tam -baskeri, ja lankana Prismasta löytynyttä Novitan Luxus Cloudia. Ensimmäinen Novita-ostokseni vuosikausiin, ja pakko sanoa että ihan kelpoa lankaahan tuo oli. Tosin solmuja oli kolmessa kerässä ihan yli oman tarpeen, taisi yksi kerä suorastaan ylittää itsensä ja oli onnistunut vajaaseen sataan metriin saamaan 4 solmua. Joten taidan tulevaisuudessakin pysyä etäämmällä noista ”kotimaisista” langoista.

En pingottanut tuota hattua ollenkaan, koska pelottaa että se olisi lörpsähtänyt muodottomaksi retaleeksi, kokoa kun on nyt juuri sopivasti niin että sen alle on hyvä piilottaa nuttura talven pakkasilta suojaan. Mukava projekti, ja nopeakin vielä, kolmisen päivää tuohon taisi mennä. Lankaa kului 2 kokonaista kerää, ja viimeistä kolmea kerrosta varten oli pakko aloittaa se kolmaskin kerä. Jos olisin neulonut hieman pienemmillä puikoilla niin varmaankin olisi kaksi kerää riittänyt hyvin.

Silmukkamerkkipajalla on ollut hieman hiljaisempaa nyt flunssan ajan, muutamia tilaustöitä olen tehnyt, mutta valitettavasti materiaalitilaus (jossa liki kilon verran pyöreitä renkaita rinkulamerkkejä varten) on edelleen matkalla enkä tiedä koska mahtaa perille saapua? Sitä odotellessa taidan pistää puikoille seuraavaksi vaaleanpunaisen elefantin, nimittäin tälläisen. Ysoldan luomuksia tuokin, sain ohjeen tuohon lahjaksi eräältä ihanalta Ravelrylaiselta, eli kiitos vielä tätäkin kautta ”Sintti68” ♥.

Ai niin, Purkaja oli jättänyt minulle tunnustuksen blogissaan, palaan sen pariin ensi viikolla 🙂 .

 

Pinkkiä pitsiä ja lisää kimallusta

Huh, välillä sitä miettii, että onko mitään järkeä asettaa itselleen aikarajoja/-tavoitteita neulontaan liittyen? Viime viikolla sain päähäni että haluan viikonloppuna oleviin juhliin pukuni kanssa vaaleanpunaisen huivin ja Travelling woman (edellisessä postauksessa on ravelrylinkki) siirtyi puikoille. Kuten taisin mutista, liukas ja helposti neuloutuva lanka yhdistettynä helppoon malliin aiheutti paljon toistuvaa silmukoiden laskemista ja siitä seuraavaa turhautumista kun aina oli joko pari liikaa tai liian vähän. Huivi kuitenkin valmistui, ja ihan ajoissakin 😀

Tällä kertaa huivista ei edes tullut mikään jättiläinen, vaan juuri sopivan kokoinen peittämään hartiat olkaimettoman juhlapuvun kaverina.

Yläreunasta mitattuna leveyttä on hieman reilu 140cm, ja korkeutta keskeltä suunnilleen 50cm. Sopii siis hyvin ihan kaulahuivikäyttöönkin talvella.

Postipoika on tällä viikolla kantanut useita paketteja laatikkoon, ja silmukkamerkkejä tekee taas mieli puuhastella. Alapuolella pari ryhmäkuvaa kimaltavista kavereista jotka ovat muuttaneet tänne:

Valikoima erikokoisia ja -värisiä lasihelmiä, vielä kun saisin sen rengas-tilauksen Atlantin toiselta puolelta niin pääsisin taas puuhaamaan kolvin ja liiman kanssa rinkuloita.

Toisessa potretissa lepäilevät vielä pusseissaan värilajitelma Swarowskeja, nuo tulevat kerrosmerkkeihin ja roikkuviin silmukkamerkkeihin sitten lähitulevaisuudessa..

Eipä tuossa kovin montaa kappaletta jokaista väriä ole, mutta riittävästi aina yhteen settiin kuitenkin.

 

Tekee se jotain valmiiksikin.

Ohohups, menipäs viimepostauksen jälkeen kulunut puolitoista viikkoa vikkelästi. Mies vietti kesälomaa joten aika kului ihan muissa puuhissa kuin blogin miettimisessä. Onneksi kuitenkin pitkästä aikaa tällä kertaa on jopa jotain valmistunuttakin todisteeksi siitä, ettei täällä ihan olla vain laiskoteltu.

Puikoilla on edelleen muutama pitsihuivi, ja sain vaihtopaketin myötä myös lahjaksi uuden huiviohjeen, joka tietenkin piti samantien laittaa puikoille. Siitä tosin muutama sananen lisää myöhemmin. Kun pitemmän aikaa on näperrellyt noiden ohuiden pitsilankojen parissa, niin kaipasin puikoille jotain hieman ”jykevämpää” ja nopeammin neuloutuvaa, joten päädyin taas kerran turvautumaan sukkalankavyyhtiin ja 2½mm puikkoihin. Hih, kai meillä kaikilla on omat käsityksemme ns. isoista puikoista ja paksusta langasta.

Malliksi valikoitui tuttu ja turvallinen Cookie A:n Monkey, joita olenkin neulonut jo useita pareja. Langaksi päätyi Socks that Rock sävyssä Farmhouse, ja hämmentävää kyllä, tällä kertaa lanka käyttäytyi harvinaisen kiltisti eikä ryhtynyt lätäköitymään missään vaiheessa. Vain miellyttäviä, symmetrisiä raitoja kautta koko sukan. Varsinaista väriterapiaa, juurikin sellainen piristys mitä kaipasin.

Ja vielä lähikuva siitä kuinka ihanan kiiltävää tuo lanka on, vaikka onkin ihan 100% merinoa:

Vihreä pitsihuivi on edelleen puikoilla, tosin keskiosa on jo neulottu ja aloitin viikonlopun aikana neulomaan siihen reunapitsiä. Selailin pitkään eri neulekirjoja ns. täydellisen reunapitsin etsintäpuuhissa, mutta koska aikaa on vain rajallinen määrä käytettävänä ennenkuin huivin pitää olla valmis, niin päädyin tuttuun Print O’the Waven reunapitsiin (sitä kun tuli punaista stoolaa neulottaessa tikutettua yli 5 metriä).

Ravelryvaihdon myötä sain ihanalta vaihtopariltani myös lahjaksi huiviohjeen, jonka tarkoituksena oli olla haaste. Ja sellainen se kyllä vaikuttaisi olevan, sillä vaikka pitsihuiveja olenkin neulonut todella paljon, tässä kyseisessä huivissa käytetään paljon sellaisia silmukkatyyppejä/tekniikoita joita en ennen ole jostain syystä opetellut. Huivimalli siis on Star Leaves Shawl (ravelrylinkki) ja huivi koostuu useasta erilaisesta pitsimallikerrasta, joista olen nyt saanut tehtyä melkein ensimmäisen osion valmiiksi.

Lankana on Colourmartin 100% 2ply Cashmere, aivan ihanan pehmeää, joskin hieman vielä ”öljyistä” kun neulon sitä suoraan kartiolta. Uskoisin että pehmenee vielä huomattavasti pesun ja pingotuksen myötä.

Ja koska nyt on jo jalkoihin on jo lämmikkeet kudottu, niin työn alla on edelleen keltaiset palmikkosormikkaat joista olen tainnut aiemminkin mainita. Eli Laris Designin Entangled Stitches-malli on edennyt ensimmäisessä sormikkaassa jo yli peukalokiilan.  Luultavasti joudun muokkaamaan ohjetta tästä eteenpäin melko lailla, sillä omat sormeni ovat hyvin kapeat ja lyhyehköt, joten täytyy tutkailla ohjetta ja sitten soveltaa tarpeen mukaan. Kaunishan tuo malli on, siitä ei pääse mihinkään, mutta ranteet ovat kovilla kun kieputtelee noita silmukoita toistensa ympäri.

Ai niin, vielä loppubonuksena tuore ihastus kynsilakkarintamalla, Nfu Oh:n ihana hololakka #61:

Tähän kimallukseen on hyvä lopettaa tältä erää, palaan taas kunhan jotain uutta tapahtuu. 😀

 

Silmukkamerkkejä, yksikätinen hanska ja jonkinlainen arvonta

Pari päivää on mennyt näperrellessä silmukkamerkkejä, mukavaa vaihtelua neulomiselle ja soittelulle. Tosin, on täällä valmistunut yksi kappale hansikkaita mutta harmikseni menin ja laitoin ohjelappusen sen verran hyvään talteen että hanskan pari saa odottaa itseään hieman, jotta saan pengottua neulelaatikkoni läpikotaisin.. Yleensä kun neulon jotain mutu-tuntumalla, kirjoitan muistiinpanoja, mutta normaalisti laitan tuon muistilapun ”hyvään talteen” ja näin siinä sitten käy että kun sitä tarvitsisi niin sitä ei löydy vaikka mitä tekisi. Joten nyt harhautan itseäni postaamalla kuvajaisia tuoreista merkeistä.

Kukkakoristeisia silmukkamerkkejä

Sinisillä kristalleilla olevia silmukkamerkkejä, lahjaksi isosiskolleni.

Ajattelin nyt 1000 kävijämäärän ylityttyä pistää pienen arvonnan pystyyn, ja palkintona (yllätys yllätys) 2 settiä silmukkamerkkejä. Voittajat saavat valita haluavatko kristallikoristeisen vai kukkakoristeisen setin, kummassakin on 4kpl lenkkimallisia silmukkamerkkejä ja 1 tuollainen kerrosmerkki. Väritoiveitakin saa esittää, nuo lasihelmien ja kristallien värit ovat aika hyvin esillä noissa aiemmissa postauksissa. Joten kommenttia tähän postaukseen ja jonkinlainen yhteystieto niin ilmoittelen perjantaina sitten tuloksen. Tietenkin, jos joku ei-neuloja haluaa osallistua, niin voin kyllä tehdä valinnaiseksi palkinnoksi noita lukollisia merkkejä 3kpl, käyvät hyvin esim. vetoketjujen koristeiksi 😀 .

Ja vielä lopuksi pari kuvajaista tuosta yksikätisestä hanskasta ja sen peukalokiilasta (systeri, tuosta näet sen levennystyylin mitä yritin puhelimessa selittää 🙂 )

Peukalokiilan levennykset

Nakkisormet rivissä

 

Jotain ihan muuta.

Hurahdus tapahtui hetkessä, se alkoi siitä pienestä harha-askeleesta Ideaparkissa kun erehdyin jalkani laittamaan Sinellin suuntaan. Hetken kuvittelin vain katselevani erilaisia korutarvikkeita, mutta puolisen tuntia myöhemmin huomasin astuvani kaupasta ulos koruvaijerien, erilaisten kristallihelmien ja muun tilpehöörin täyttämän pussukan kera, ja muutaman lankavyyhdin verran köyhtyneenä.

(Siitä taitaa tietää että on pahasti neulekoukussa, kun alkaa euromäärien sijaan miettimään asioita lankavyyhteinä. Eli pienet ostokset on n. normaalikerä=5-6€, isommat sitten ihanempien silkkisekoitevyyhtien hintaluokkaa 15€.)

Rautakaupasta piti vielä hakea sivuleikkurit ja muuta näperrysvälinettä ja parin harjoituskappaleen jälkeen silmukkamerkit alkoivat löytää muotonsa.

Ensimmäiset itsetehdyt silmukkamerkit

Ensimmäisen näpertelyillan tuloksena syntyi tuollainen neljän silmukkamerkin setti mikä kuvassa näkyy. Ihan perus koruvaijeriin pujotettuja lasihelmiä ja painona tuollaiset isommat metallihelmet.

Tuo setti roikkuu 2½mm sukkapuikossa, ja koeajoreissulla perussukan neulonnassa toimi ihan hyvin. Laitoin nuo merkit menemään isosiskolle aiemmin blogissa näkyneiden keltaisten Baudelaire-sukkien mukana, siskokin kun on ahkera neuloja.

Kuva voisi olla parempikin, mutta otin nuo illalla joskus kympin aikaan, joten oli pakko käyttää salamaa.

Aiemmin olen käyttänyt pyörönä tehtävissä töissä kerroksen vaihtumiskohdassa hakaneulaa merkkinä, ja kaipasin siihen jotain kauniimpaa tilalle. Kuitenkin kun kerrosmerkkiä olisi kätevä saada siirrettyä, niin ajattelin kokeilla jos saisin isosta korulukosta tehtyä jotain samantyylistä. Tunnin näpertelyn jälkeen aloin olla tyytyväinen lopputulokseen ja tein sitten samalla vauhdilla vielä muutaman ylläolevan tyylisen silmukkamerkinkin.

Kristallikoristeisia kerrosmerkkejä ja kaksi silmukkamerkkiä

Kerrosmerkit toimivat vallan mainiosti, ja noissa silmukkamerkeissäkin on juuri sopivan mittainen lenkki tuollaiseen 2½mm sukkapuikkoon. Taisi käydä niin, että taas kerran hurahdin johonkin oikein urakalla 😀 .

Neuleet saattavat muutenkin jäädä lähiviikkoina hieman paitsioon, sillä perjantaina tänne kotiutui pitkän haaveilun jälkeen Rolandin FP-7 digipiano joka myös vie hieman aikaani. Vaikka takana on melkein 10 vuotta soittamatonta aikaa, niin viikonlopun kuluessa huomasin, että ei se nuoruudessa opeteltu taito ole minnekkään kadonnut. Soittaminen on samalla tavalla rentouttavaa kuin neulominen, mallikaaviot ovat vain hieman erilaiset 🙂 . Onneksi nuo pitsineuleet ja palmikkosukat ovat tässä soittotaukovuosien aikana pitäneet sorminäppäryyttä yllä.

Laitoin tuonne ylävalikon kynsikategoriaan myös kuvan tämänpäiväisestä lakkauksesta, kynnet lyhenivät pianon tultua likimiten olemattomiksi, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Pitkien kynsien kanssa kun soittaminen on likimiten mahdotonta..